Täysistuntopuhe: Historiallisen suuret asehankinnat todetaan hallitusohjelmassa parilla rivillä

Arvoisa puhemies!

Nostan tässä esiin yhden hallitusohjelman kohdan. Kirjaus on yksi ohjelman lyhyimpiä ja tiiviimpiä, mutta vaikutuksiltaan yksi suurimpia. Kysymys on ohjelman Puolustuspolitiikka-osion tavoitteesta numero 2, joka kuuluu: ”Poistuvat strategiset suorituskyvyt korvataan täysimääräisesti”. Tässä viitataan Ilmavoimien Hornet-kaluston ja Merivoimien alusten uusimiseen ja uuden kaluston hankintaan – HX- ja Laivue 2020 -hankkeisiin. Ohjelman mukaan nykyinen ”Hornet-kalusto korvataan täysimääräisesti. Hankintasopimus solmitaan vuonna 2021”. Laivue 2020 -hankkeen hankintasopimusta koskeva päätös tehdään hallitusohjelman mukaan kauden alussa.

Etenkin HX-hanketta koskevien kirjausten on tulkittu jättävän avoimeksi hankittavien monitoimihävittäjien määrän ja hankintahinnan. Siksi keskustelua hankinnasta ja sen mielekkyydestä on syytä edelleen käydä ja keskustelu varmasti jatkuu myös hallituksen sisällä.

Hävittäjähankinnan on sanottu olevan Suomen suurin yksittäinen hankinta koskaan. Hintahaarukaksi on arvioitu 7-10 miljardia euroa. Merivoimien kalustoon käytettäisiin 1,2 miljardia euroa, huomattava summa sekin.

Hornetien hankinta 1992 maksoi nykyrahassa viisi miljardia euroa. Nyt puhutaan siis jopa kaksinkertaisesta summasta.

Hankintahinnan lisäksi hävittäjien ylläpidosta ja käytöstä koituu elinkaarikustannuksia, arviolta jopa 30-40 miljardia euroa. Arvio perustuu Kanadan ja Norjan laskelmiin F-35A-hävittäjien elinkaarikuluista. Juuri tämä amerikkalaisen Lockheed Martinin kone on nousemassa ykkössuosikiksi myös Suomessa.

Itse hankinnan tekninen toteuttaminen herättää paljon kysymyksiä. Valtioiden asehankintoja ja puolustusmenojen vaikutusta kansantalouteen tutkinut Eero Lehto on keväällä julkaistussa artikkelissaan kiinnittänyt huomiota HX-hankkeen tarjouspyyntöön ja hankintaprosessiin.

Tarjouskilpailussa ratkaisevaksi kriteeriksi on asetettu ns. ”suorituskyky”. Hinnan, elinkaarikustannusten, huoltovarmuuden ja teollisen yhteistyön osalta riittää sen sijaan tiettyjen kynnysarvojen täyttyminen. ”Suorituskyky” on varsin monitulkintainen käsite ja tässä tapauksessa sen sisältö on pitkälle sotilaiden määriteltävissä. Tällaiset hankintakriteerit voivat johtaa tilanteeseen, jossa hankituksi tulee kallein vaihtoehto. Kilpailun voi siis hävitä vaikka tarjoaisi halvemmalla ja tarjoaisi vaikkapa merkittävästi arvokkaampaa teollista yhteistyötä eli vastakauppoja.

Julkisen talouden suunnitelmassa vuodelle 2020-2023 näihin hankintoihin näyttää olevan varattu miljardeja euroja. Laivue-hankkeen menoja kehyksissä on 192-194 miljoonaa euroa vuositasolla. HX-hankkeen menoja sisältyy vuosien 2021-23 kehyksiin 1,5 miljardia euroa vuositasolla. Puolustusministeriön hallinnonalan määräraha vuonna 2020 on kehyksessä 3,1 miljardia euroa. Kehyskaudella se nousee viiteen miljardiin euroon. Tätä taustaa vasten hallitusohjelman kirjaus 10 miljoonan lisäyksestä puolustusmenoihin johtaa pahasti harhaan.

Etenkin HX-hanke uhkaa syrjäyttää julkisia menoja koulutuksesta, tutkimuksesta ja julkisesta infrastruktuurista, hyvinvointipalveluista ja sosiaaliturvasta. Sotilasmenojen kasvattaminen ei tuota mitään, siinä missä panostukset koulutukseen, tutkimukseen, julkiseen infrastruktuuriin ja hyvinvointipalveluihin sekä sosiaaliturvaan kasvattavat kansantalouden tuottavuutta ja bruttokansantuotetta sekä luovat hyvinvointia.

Arvoisa puhemies!

Täällä on keskusteltu tänään hallitusohjelman taloudellisesta pohjasta. Talouden niukkuus näyttäisi olevan melko helposti ratkaistavissa, historiamme suurimmista asehankinnoista leikkaamalla.

 

Puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 11.6.
Valtioneuvoston tiedonanto VNT 1/2019
Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. (Rinteen hallituksen ohjelma)

Mainokset

Selvityspyyntö: Logomon sillan ja Funikulaarin maanomistajille tuottama ansioton arvonnousu

SELVITYSPYYNTÖ
Turun kaupunginhallitus
6.5.2019

Logomon sillan ja Funikulaarin rakentamiskustannusten huomiotta jättäminen maankäyttösopimuksissa ja maanomistajan hyödyksi koituva ansioton arvonnousu

Turun kaupungin ns. strategisista maankäytön hankkeista Logomon silta ja Kakolan Funikulaari ovat ylittäneet kustannusarvionsa useilla miljoonilla euroilla. Logomon sillan rakennushanke käynnistettiin viiden miljoonan hinta-arviolla. Tällä hetkellä kustannusten arvioidaan nousevan 16 miljoonaan euroon. Funikulaarin ensimmäinen hinta-arvio oli noin miljoona euroa. Toteutuneet kustannukset ovat yli viisi miljoonaa euroa. Logomon sillan kustannukset ovat yli kolminkertaistuneet, funikulaarin kustannukset ovat yli viisinkertaistuneet.

Hankkeet liittyvät olennaisesti uusien asuinalueiden rakentamiseen: Logomon silta VR:n Konepaja-alueen asemakaavaan (Fabriikki) ja Funikulaari Kakolan asemakaavaan. Asemakaavojen toteuttamisesta seuraavat yhdyskuntarakennekustannukset maksaa yleensä kaupunki. Maankäyttösopimuksilla sovitaan mm. korvaussummasta, jolla maanomistaja korvaa kaupungille aiheutuneita kuluja. Maankäyttökorvaus suhteutetaan kaavan toteuttamisen seurauksena aiheutuviin suoriin tai välillisiin yhdyskuntarakennekustannuksiin ja maanomistajan asemakaavoituksesta saamaan taloudelliseen hyötyyn. Sopimuksen pohjana on arvio maan arvosta ennen ja jälkeen asemakaavan muutoksen. Maankäyttökorvaus peritään maanomistajalle syntyvästä arvonnoususta (35-45%).

VR:n Konepaja-alue -asemakaavaan perustuvassa maankäyttösopimuksessa ei ole huomioitu Logomon sillan maanarvoa nostavaa vaikutusta lainkaan. Kakolan asemakaavassa Funikulaarin rakennuskustannukset on huomioitu vähäisessä määrin, sen hetkiseen alimitoitettuun hinta-arvioon perustuen. On selvää, että maan arvo nousee näiden hankkeiden toteuttamiseen myötä. Hankkeet maksaa Turun kaupunki. Maanomistajalle ja rakennuttajalle syntyy ansiotonta arvonnousua, jonka kaupunki on jättänyt maankäyttösopimuksella maanomistajan hyödyksi.

Edellisen perusteella pyydän, että kaupunginhallitukselle selvitetään,
-paljonko Turun kaupungin kustannuksellaan toteuttamat Logomon silta ja Funikulaari tuottavat maanomistajille ja kaavan toteuttajille ns. ansiotonta arvonnousua,
-ne maankäyttökorvauksien menetykset, joita Logomon siltahankkeen huomiotta jättäminen Konepaja-alueen asemakaavan maankäyttösopimuksessa ja Funikulaarin liian pieni kustannusarvio Kakolan asemakaavan maanäyttösopimuksissa on aiheuttanut.

Johannes Yrttiaho

Kaupunginhallituksen jäsen (vas.)

Vappupuhe 2019

Hyvät toverit!

Suomessa tunnustellaan pohjaa uuden hallituksen muodostamiselle. Ennakkoarvioiden mukaan muodostumassa olisi sinipunahallitus, siihen vaalituloskin viittaa selkeimmin. Vaaleissa vasemmiston hienoisesta voitosta huolimatta kokoomus ja perussuomalaiset onnistuivat säilyttämään asemansa ja oikeistosuunta piti Suomessa pintansa.

Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen kamppailut Sipilän hallituksen toteuttamaa työttömyysturvan 5 prosentin leikkausta eli ns. aktiivimallia ja irtisanomista helpottavaa työehtosopimuslain muutosta – ns. irtisanomislakia – vastaan nostattivat kyllä taistelumieltä, mutta ne eivät vakuuttaneet kansalaisia riittävästi, jotta tyytymättömyys olisi kanavoitunut vasemmiston kannatukseksi vielä laajemmin. Näitä heikennyksiä ei onnistuttu torjumaan ja monet muut Sipilän hallituksen leikkaukset ja heikennykset menivät läpi kokonaan ilman vastatoimia. Tyytymättömyys kanavoitui vaaleissa etenkin helppoja selityksiä tarjonneiden populistien kannatuksena. Sama ilmiö on nähty lähivuosina moneen kertaan, Suomessa ja muissa länsimaissa. Edellisen kerran yhtä voimakas oikeistoaalto huuhtoi yli Euroopan 1930-luvulla – tunnetuin seurauksin.

Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen tulisikin nyt entistä ponnekkaammin ajaa ja puolustaa tavallisten pieni ja keskituloisten ihmisten etuja: sosiaaliturvan ja eläkkeiden leikkausten peruuttamista ja tasokorotuksia, kuntien rahoituksen korjaamista ja parempia palveluita, koulutukseen panostamista sekä työvoimapolitiikkaa ja julkisia investointeja, joilla ihmiset saavat kunnollisia töitä. Julkisen vallan jalansijaa talouselämässä tulee vahvistaa ja valtion ja kuntien omaisuuden myyminen lopettaa. Ansiotuloverotuksen progressiivisuus tulee ulottaa myös pääomatuloihin ja erilaiset verovapaudet yritysten ja omistajien verotuksesta tulee poistaa. Kulutusveroja, joita nyt on väläytelty, ei pidä lisätä, ei ilmasto eikä millään muullakaan perusteilla, sillä ne kohdistuvat kipeimmin pienituloisiin.

Hyvät toverit!

Onko tällainen politiikka mahdollista sinipunahallituksessa? Tuskinpa. Työväenliikkeen ja työnantajien, vasemmiston ja kokoomuksen ristiriita on perustava – työn ja pääoman ristiriita.

Nousussa oleva kova oikeistopolitiikka nojaa työnantajien ja pääomanomistajien tukeen ja vetoaa siihen tyytymättömyyteen, joka nousee kansalaisten taloudellisen epävarmuuden, uhkaavan tai jo toteutuneen toimeentulon heikentymisen kokemuksista. Eurooppalainen talouskuripolitiikka on väline, jolla oikeisto pyrkii koko ajan muuttamaan yhteiskunnallista tulonjakoa pääoman hyväksi. Julkista taloutta supistetaan ja hyväksytään pysyvä massatyöttömyys osaksi työmarkkinoita ja työnantajia ja omistajia suosivaa talouspolitiikaa.

Kuripolitiikan taustalla on vuonna 2008 alkanut taantuma ja sitä seurannut eurooppalainen pankkikriisi. Sen selvittämiseksi jäsenmaat painostettiin lainaamaan suuria summia Etelä-Euroopan ns. kriisimaille ja siten pelastamaan näitä maita lainoittaneet saksalaiset ja ranskalaiset suurpankit. Näin tuli Kreikan, Portugalin, Espanjan, Italian ja vauraan pohjoisenkin euromaiden kansalaisilla maksuun etenkin Saksan taloudellisiin etuihin kytkeytty politiikka, jota Euroopassa oli harjoitettu: oli lainoitettu Välimeren valtioita, jotka käyttivät lainat Saksan taloutta kasvattaneisiin tarkoituksiin. Eurojärjestelmä toimii Saksan hyväksi.

Seurauksena maksajamaissa – myös Suomessa – ovat nyt palkkojen, työehtojen ja työelämän lainsäädännön sekä ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeuksien heikennykset, eläkkeiden ja sosiaaliturvan leikkaukset, julkisten palveluiden heikennykset ja lakkautukset, palveluiden ja infrastruktuurin yksityistäminen, valtionyhtiöiden ja valtion omaisuuden myynti.

Hyvät toverit!

Sipilän hallituksen kaikista kolttosista ehti syntyä pitkä lista. Otan tässä esiin yhden. Liikenneministeri Anne Bernerin päätös siirtyä SEB-pankin (Skandinaviska Enskilda Bankenin) palvelukseen kerrottiin julkisuuteen hallituskauden loppumetreillä. Ruotsalaisen rahasuvun, Wallenbergien hallitsema pankki saa liikenneministerin loikasta edun, joka tulee maksuun suomalaisilla veronmaksajilla. Berner vie ministerinä hankkimansa tiedot ja ministeriössä toteutetun tulevia väylähankkeita koskevan valmistelutyön pankin hallitukseen. Tällaisten loikkien ei pitäisi olla mahdollisia, ne tulisi kieltää kokonaan. Kielto puhdistaisi ministeriöistä elinkeinoelämän edunvalvojat pois.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomen uusi hallitus jatkaa Bernerin käynnistämää väylähankkeiden yhtiöittämistä. Suunnitelmien mukaan liikenneinfran – ratojen ja teiden – rakentamiseen osoitettu valtion julkinen budjettirahoitus vähenisi ja hankkeisiin otettaisiin myös yksityisiä sijoittajia. Kun liikenneministeri Berner ottaa kesäkuussa askelen SEB-pankkiin ja Suomen hallitus ja eduskunta hyväksyvät hankeyhtiömallin, on ovi Suomen teiden ja ratojen yksityistämiseen auki. Hankeyhtiömalli tuleekin torjua: Vakka-Suomelle ja Uudenkaupungin autotehtaalle tärkeä 8-tien nelikaistaistaminen sekä Varsinais-Suomen raideliikenteen kehittäminen Salosta Turkuun ja edelleen Uuteenkaupunkiin ja Loimaalle kaipaavat suoraa budjettirahaa eivätkä hankeyhtiöitä, joiden kautta ne uhkaavat siirtyä ruotsalaisen pääoman haltuun.

Uudenkaupungin autotuotannon turvaamiseksi uuden hallituksen on todella panostettava Eurooppa-politiikassaan neuvotteluihin autojen tuontitullien torjumiseksi, jotka Yhdysvallat uhkaa asettaa.

Hyvät toverit!

Yhtä jalkaa talouspolitiikan oikeistolaistumisen kanssa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunta on muutettu sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja puolueettomuuspolitiikasta kohti läntistä Yhdysvaltojen johtamaa sotilasblokkia, jonka uskollinen jäsen Suomi käytännössä jo on. Samalla toisen maailmansodan päättäneen Pariisin rauhansopimuksen velvoitteista on lakattu välittämästä. Muun muassa sotilasliittojen jäsenyys ja hyökkäyssodan mahdollistavan aseistuksen hankkiminen on sopimuksella kielletty.

Sotilaiden poliittinen vaikutusvalta on kolmessakymmenessä vuodessa kasvanut ja yhteiskuntaa militarisoitu määrätietoisesti. Puolustusvoimien tehtäviin on lisätty ulkomailla sotiminen, tiedustelulaeilla on nyt mahdollistettu kansalaisten seuranta ilman rikosepäilyä ja Nato-isäntämaasopimuksella on avattu Suomen maaperä vieraan vallan sotavoimille. Isäntämaasopimus hyväksyttiin 2014 puolustusvoimien komentajan virkamiespäätöksellä – eduskunnan ohi. Sopimus tarkoittaa tosiasiallista sotilaallista liittosuhdetta Naton ja Yhdysvaltojen kanssa. Vasemmistoliitto on vaatinut isäntämaasopimuksen irtisanomista. Suomen tulisi ulkopolitiikassaan pysytellä turvallisen etäisyyden päässä nytkin maailmalla sotivasta supervallasta, joka ei häikäile menetelmissä, kun sen asemasta ja eduista on kysymys Irakissa, Afganistanissa, Egyptissä, Syyriassa, Libyassa, Venetzuelassa…

Hyvät toverit!

Maailman valtioiden puolustusbudjetit kasvavat. Myös Suomessa varustaudutaan massiivisilla asehankinnoilla mm. laivaston aluksia uusimalla ja kymmenien miljardien HX-hävittäjähankinnalla. Hävittäjähankintaa perustellaan Hornetien korvaamisella ja Suomen uskottavalla puolustuskyvyllä. Hankittavat monitoimihävittäjät ovat kuitenkin ennen kaikkea hyökkäysaseita, jotka Yhdysvallat haluaa Suomen hankkivan ylläpitämään Naton ilmauhkaa Venäjää vastaan Itämeren piirissä. Baltian Nato-maat, kun ovat näin massiivista asehankintaa kantamaan auttamatta liian pieniä kansantalouksia. Eikä Yhdysvaltoja tietenkään haittaa mittailla Venäjän kärsivällisyyttä vetämällä Suomi mukaan Nato-Baltian puolustukseen. Mutta hyvät toverit, meitä se haittaa!

HX-hankkeen kymmeninen miljardien kaupan kätilöinä on häärinyt joukko Suomen puolustusvoimista eläköityneitä upseereita: puolustusvoimien entinen komentaja Juhani Kaskeala, Ilmavoimien entinen esikuntapäällikkö, prikaatikenraali evp. Kari Salmi, Merivoimien entinen komentaja, vara-amiraali evp. Kari Takanen ja Karjalan Lennoston komentajana toiminut eversti evp. Ossi Sivén. Joukkoon kuuluu myös ex-puolustusministeri Jan-Erik Enestam. Kunkin herran konsulttiyhtiöllä on yksi konevalmistaja edustettavanaan. Nämä miehet edustavat käytännössä siis vieraan vallan aseteollisuutta suhteessa Suomen valtioon, entiseen työnantajaansa. He tienaavat tällä lobbaustyöllään myös sievoisia summia rahaa. Kenraalilobbyn toiminta tulisi tutkia eduskunnan tarkastusvaliokunnan toimesta. Intressiristiriita Suomen etuihin nähden on selvä. Viedessään vieraiden valtojen aseteollisuudelle tietotaitonsa Suomen puolustuksesta ja puolustushallinnosta kenraalit heikentävät Suomen asemaa itsenäisenä, sotilaallisesti liittoutumattomana ja puolueettomana valtiona. Tosin, edellä sanotun valossa näyttää siltä, että näin he taisivat tehdä myös virassa toimiessaan

Toverit! Olkaamme tarkkana, sillä suomalainen porvari pelaa nyt vaarallista peliä! Hyvää vappua!

(Puhe Työväen Vappujuhlassa Uudenkaupungin torilla 1.5.2019)

Lyhyesti sotesta

Hyvän sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta tärkeintä on osoittaa julkisille palveluille riittävä rahoitus. Tarvitaan lisää hoitajia ja lääkäreitä. Kunnissa on korkea osaaminen perusterveydenhuollon (terveyskeskukset) ja sosiaalipalvelujen järjestämiseen. Kunnilta puuttuu kuitenkin rahoitus näiden tehtävien hyvään hoitamiseen. Henkilökuntaa on liian vähän ja siksi syntyy jonoja eikä esimerkiksi hoivakodeissa saada annettua asiakkaille heidän tarvitsemaansa hoivaa. Yksityistäminen on heikentänyt palveluiden laatua.

Kalliit erikoistason palvelut voidaan siirtää maakuntaan, jossa ne ovat paremmin demokraattisen valvonnan piirissä kuin nykyisissä sairaanhoitopiireissä. Perustason palvelut tulee hoitaa jatkossakin kuntien työnä. Se on edelleen toimiva ratkaisu, kunhan vain rahoitus on hoidettu. Palveluiden yksityistämistä tulee rajoittaa ja kieltää voiton tavoittelu sotepalveluissa lailla.

Juha Sipilä ja Petteri Orpo veivät väkisin läpi sote-markkinamallia. Näin he sotkivat suomalaisiin sotepalveluihin suurten yhtiöiden bisnekset. Samalla olisi tehty kolmen miljardin euron leikkaukset. Nämä kaksi perusongelmaa johtivat siihen, että koko hanke törmäsi kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin.

Sipilän-Orpon sotemallin valmistelu nieli vuosina 2017-19 jopa 200 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa. Tämäkin summa olisi voitu käyttää kipeästi kaivatun henkilökunnan palkkaamiseen.

Ulkomainen halpatyövoima polkee palkkoja

Lounais-Suomessa on yli tuhat laivarakentajaa työttömänä, mutta silti työnantajat puhuvat työvoimapulasta. Tosiasiassa ulkomainen työvoima on vienyt vuosien saatossa yhä suuremman osan töistä. Työvoimapulaa suurennellaan puheissa, jotta ratkaisuksi voitaisiin tarjota lisää ”työperäistä maahanmuuttoa” ja palkkojen alasajo voisi jatkua. Alipalkattujen kolmen euron työntekijöiden vaikutus näkyy. Metalliteollisuuden reaalisten tuntipalkkojen kehitys on kymmenvuotiskaudella 2007-2017 ollut vain yhden prosentin suuruinen!

Metallin reaalipalkat nousseet kymmenessä
vuodessa vain prosentin.

Heikon palkkakehityksen taustalla on paitsi ulkomainen työvoima myös tarkoituksella ylläpidetty massatyöttömyys. Kun työttömyys on korkealla, verotuloja kertyy vähemmän ja julkisen talouden säästöt kiihtyvät, palveluista ja sosiaaliturvasta leikataan. Palkkojen sekä muiden työehtojen polkeminen kiihtyy, koska kiristyvä kilpailu työstä pakottaa työttömät ottamaan työtä vastaan aiempaa heikommin ehdoin. Tätä pahoinvoinnin kehää valtiovalta – erivärisinä vaihdelleet hallitukset – on tietoisesti ylläpitänyt 90-luvulta saakka.

EU- ja eurojäsenyyksien ehkä tärkeimpänä antina työnantajien näkökulmasta oli kuitenkin juuri työvoiman vapaa liikkuvuus.Ulkomaisesta halpatyövoimasta tuli keskeinen osa suomalaisia työmarkkinoita. Se on osa työvoiman tarjonnan lisäämisen politiikkaa, samaa mitä heikolla irtisanomissuojalla, työttömyysturvan leikkauksilla, aktiivimalleilla ja onnettomalla työvoimapolitiikalla Suomessa ajetaan. Työtä on pakko ottaa vastaan heikommilla ehdoilla. Palkat ja muut työehdot joustavat tässä pelissä alaspäin.

Alipalkkauksen kriminalisoiminen, lakisääteinen minimipalkka, viranomaisvalvonnan lisääminen, parempi tilaajavastuu, veronumeron käyttöönotto sekä ammattiliittojen laajempi kanneoikeus estäisivät alipalkkausta ja ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä. Ulkomaisen työvoiman saatavuusharkintaa eli tarveharkintaa tulisi kiristää. Ruotsissa saatavuusharkintaa ei ole lainkaan. Siellä ”työperäisen maahanmuuton” ongelmat ovat räjähtäneet käsiin.

Johannes Yrttiaho
kaupunginvaltuutettu
varakansanedustaja

Kirjoitus on julkaistu Teollisuuden Vaikuttajat -lehdessä 1/2019.

Vaaliteesit 2019

LINJA PITÄÄ – Hävittäjämiljardit hyvinvointiin!

Suomessa suunnitellaan kymmenien miljardien eurojen hävittäjähankintaa. Samaan aikaan vanhustenhoito, lasten varhaiskasvatus ja monet muut palvelut ovat heikentyneet ja ihmisten toimeentulovaikeudet kasvavat. Sanomalla ei hävittäjille sanomme kyllä rauhalle ja lasten, perheiden ja ikäihmisten hyvinvoinnille!

Arvokas vanhuus kaikille!
Kasvavan vanhusväestön hoiva on laiminlyöty pitkään. Hoivasta on tehty bisnestä. Lakiin tarvitaan sitova hoitajamitoitus, jota korotetaan hoitoisuuden mukaan. Valvontaa pitää kiristää ja rikkeistä rangaista. Hoivapalvelujen yksityistäminen on lopetettava ja voiton tavoittelu estettävä. Julkisia hoivapalveluita, palveluasumista ja vanhusten kotihoitoa, on vahvistettava. Henkilökunnan palkkoja pitää nostaa, jotta raskaisiin töihin saadaan riittävästi motivoitunutta ja osaavaa väkeä.

Eläkeköyhyys pois!
Suomessa eläkeikä tietää entistä useammalle köyhyyttä. Eläkeköyhyys voidaan poistaa. Kansan- ja takuueläkkeiden sekä pienten työeläkkeiden tasokorotusten ohella on korjattava ns. taitettu työeläkeindeksi vähintään puoliväli-indeksiksi, jotta turvataan eläkkeiden ostovoima. Puoliväli-indeksi oli käytössä vuosina 1977 – 95, kun eläkerahastot olivat vain  murto-osa nykyisestä yli 200 miljardista eurosta. Nykyisissä rahastoista riittää kyllä rahaa eläkkeiden korotuksiin. Ylisuuria eläkkeitä tulee rajata eläkekatolla.

Hyvinvointia lapsille ja perheille!
Lapsiperheiden toimeentulovaikeudet kasvavat. Perheiden toimeentuloa ja palveluita on leikattu raskaasti. Lapsilisien leikkaukset on peruutettava. Tarvitaan tasokorotus kaikkiin lapsiperheiden tukiin ja etuuksien lapsikorotuksiin. Pienituloisten perheiden toimeentuloa voidaan helpottaa myös lapsi- ja yksinhuoltajavähennyksillä verotuksessa. Lasten oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen on palautettava. Ryhmäkokoja on pienennettävä. Varhaiskasvatuksen yksityistäminen on mennyt liian pitkälle ja suuret ketjut ovat vallanneet markkinoita. Olisi johdonmukaista kieltää voiton tavoittelu lasten varhaiskasvatuspalveluissa, kuten se on kielletty perusopetuksessakin.

Koulutus vahvistaa tasa-arvoa!
Lähikoulu antaa parhaat eväät opintielle. Oppilasryhmien pienentäminen on tehokkain tapa nostaa perusopetuksen laatua. Ryhmäkokojen ylärajasta pitää säätää lailla. Ammattiopetuksen resurssien leikkaaminen vaikeuttaa yhä useamman nuoren mahdollisuutta hankkia ammattitutkinto. Heitä uhkaa työelämän ulkopuolelle suistuminen. Lähiopetukseen ja oppilashuoltoon on panostettava. Pienten lukioiden rahoituksen leikkaaminen lisää eriarvoisuutta. Ammattiopetuksen ja lukioiden rahoitusta pitää lisätä, leikkaukset ja keskittäminen perua. Toisen asteen koulutuksesta on tehtävä maksutonta.

Työttömille työtä!
Varsinais-Suomessa puhutaan positiivisesta rakennemuutoksesta ja työvoimapulasta, vaikka ammattilaisia on työttömänä. Tilanne on seurausta ulkomaisen halpatyövoiman väärinkäytöstä. Työvoimapolitiikalla on syvennetty työttömyyttä: palkkatuella työllistämisestä on leikattu ja lisätty toimenpiteitä, josta ei makseta palkkaa. Työttömyysturvan kestoa ja tasoa on leikattu. Työttömyysturva on palautettava 500 päivään, karenssit poistettava ja aktiivimalli peruttava. Rankaisemisen ja palkattoman pakkotyön sijaan tarvitaan oikeaa työtä.

Työstä kunnon palkka!
EU-tason talouskuripolitiikka johtaa palkanalennuksiin eli sisäiseen devalvaatioon. Palkkoja on poljettu pitämällä yllä työttömyyttä ja käyttämällä alipalkattua ulkomaista työvoimaa. Palkkojen nollakorotukset ovat heikentäneet ostovoimaa. Kiky-sopimuksella leikattiin julkisen puolen työntekijöiden lomarahoja ja pidennettiin työaikaa. Työntekijän suojelua on heikennetty mm. helpottamalla irtisanomista ja lisäämällä paikallista sopimista. Irtisanomissuojaa ja palkkatasa-arvoa pitää parantaa. Harmaata taloutta on torjuttava, tilaajavastuuta kiristettävä ja otettava veronumeroihin perustuva rekisteröityminen laajaan käyttöön. Alipalkkaus on kriminalisoitava ja säädettävä lakiin minimipalkka, viranomaisvalvontaa on lisättävä ja liitoille annettava kanneoikeus.

Yksityistäminen seis!
Valtio on leikannut kuntien valtionosuuksia ja ajanut ne yksityistämään mm. vanhustenhoitoa, varhaiskasvatusta, terveyskeskuksia sekä myymään tuottavaa omaisuuttaan. Yksityistämispolitiikka on johtanut voitontavoitteluun palveluiden laadun ja henkilöstön kustannuksella. Voitontavoittelu hyvinvointipalveluilla tulee kieltää. Valtion omaisuuden myynti on mahdollistanut pikavoitot yksityisille sijoittajille ja samalla on menetetty julkinen kontrolli yhteiskunnan kannalta tärkeisiin toimintoihin. Kuntien ja valtion omaisuuden myyminen on lopetettava. Julkisen vallan on vahvistettava jalansijaansa talouselämässä.

Kestävää energiapolitiikkaa!
Energiantuotannossa ja liikenteessä syntyvät päästöt tuhoavat maapallon ilmakehää. Päästöjä on vähennettävä. Kivihiilen ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä pitää siirtyä uusiutuviin energianlähteisiin. Liikenteen sähköistäminen, biopolttoaineet sekä tuuli- ja aurinkovoima ovat osa ratkaisua. Hajautetulla sähkön ja lämmön tuotannolla ehkäistään monopolien syntymistä ja energian kuluttajahintojen nousua. Ydinvoimasta on pyrittävä eroon.

Luonnon puolella!
Suomen metsiä, soita ja vesistöjä on vaalittava. Turpeen energiakäyttö tuhoaa soiden eliömaailmaa, pilaa vesistöt sekä aiheuttaa tulvia. Itämeren suojelun kannalta on tärkeää siirtyä ruoppausmassojen läjittämiseen maalle. Kaavoituksessa on huomioitava asumisviihtyvyys, kulttuuriarvot ja ympäristö.

Joukkoliikenne kattavaksi ja edulliseksi!
Joukkoliikennettä on kehitettävä koko maassa. Julkisen vallan asemaa raide- ja linja-autoliikenteessä tulee vahvistaa nykyisen yksityistämisen sijaan. Valtion rahoituksella voidaan taata edulliset lippujen hinnat ja kattava palvelu. Varsinais-Suomessa tulee kehittää junayhteyksiä Saloon, Uuteenkaupunkiin ja Loimaalle.

Ei hävittäjille – kyllä rauhalle!
Suomi on viety osaksi USA:n sotilasblokkia. Liittosuhteen ylläpitämiseksi halutaan hankkia 64 uutta hävittäjää. Kyse on hyökkäysaseista, joita puolueeton maa ei missään oloissa tarvitsisi. Kustannukset nousevat 30-40 miljardiin euroon. Raha on pois kansalaisten toimeentulosta ja hyvinvoinnista. Varustelupolitiikka tekee Suomesta maalitaulun kansainvälisissä konflikteissa. Puolueettomuuspolitiikalla, asevarustelun lopettamisella ja alueellisella maanpuolustuksella, itsenäisillä ja hyvillä Venäjä-suhteilla sekä kansainvälisellä rauhantyöllä varmistetaan Suomen turvallisuus.

 

Turun kaupunki tervehtii 125-vuotiasta Metalli 49:ä

Turun kaupungin virallinen tervehdys Metalli 49:n 125-vuotisjuhlassa, kaupunginhallituksen jäsen Johannes Yrttiaho

Arvoisa juhlaväki, arvoisat Turun ystävyyskaupungin, Pietarin Koneenrakentajien ammattiliiton edustajat!

Meri, merenkulku ja meriteollisuus ovat vaikuttaneet Turun kaupungin lähes 800-vuotiseen historiaan ehkä enemmän kuin mikään muu voima. Onkin suuri ilo ja kunnia onnitella Turun kaupungin puolesta Turun metallityöväen ammattiosasto 49:ä (nykyistä Turun teollisuustyöväen ammattiosastoa) 125 vuoden taipaleesta. ”Neljäysi” on historiassaan tunnettu paitsi telakka- ja metalliteollisuuden työntekijöiden voimakkaana yhteenliittymänä ja edunvalvojana, myös kaupungin aloitteellisena yhteistyökumppanina sekä lukuisten turkulaisten poliittisten vaikuttajien poliittisena kotina.

Metalliteollisuuden työntekijöiden vaikutus Turun kaupungin ja koko Suomen kehitykseen on ollut huomattava. Teollisuudenalan nousu toisen maailmansodan jälkeen ensin sotakorvausten ja sitten Neuvostoliiton kaupan myötä, suuntasi koko Turun kaupungin kasvua. Tuotanto tarvitsi tekijöitä, työläiset tarvitsivat asuntoja ja palveluita. Neuvostoliiton kauppa ja metalliteollisuuden kasvu toivat kaupungille verotuloja, jotka käytettiin työläisperheiden asumisolojen ja hyvinvoinnin kohentamiseen. Syntyivät Turun suuret lähiöt, rakennettiin monet hyvinvointi- ja terveyspalvelut, terveyskeskukset, koulut ja päiväkodit sekä vanhuuden turvaksi vanhainkodit. Yhtä jalkaa syntyi koko suomalainen hyvinvointivaltio. Voikin sanoa, että niillä laivoilla, joita osa teistäkin – arvoisa juhlaväki – oli rakentamassa, ja jotka Aurajokisuun ja Pansion telakoilta maailmalle lähtivät, rakennettiin 60-70 ja 80 -luvuilla nopeasti kasvanut hyvinvoinnin Turku.

Yhä edelleen Turun telakka on kaupungille korvaamaton. Telakkaan liittyvät kaupungin verotulot ovat arviolta 4-5 miljoonaa euroa vuodessa ja lähivuodet lupaavat kasvua.

Laivanrakennusteollisuuden raskaat rakennemuutokset, joita turkulainen metallityöväki on kausittain joutunut käymään läpi, ovat siis aina olleet koettelemus myös Turun kaupungille. Turkulaisia metallityöläisiä ja heidän järjestönsä kamppailua on monesti ollut kiittäminen siitä, että tuulinen telakka-ala on noussut syvästäkin aallonpohjasta. On tarvittu vaatimusliikkeitä valtiovallan suuntaan. On pitänyt patistaa laiskaa pääomaa liikkeelle suomalaisen ammattitaidon ja työpaikkojen turvaamiseksi.

Kuten tiedämme, sotien jälkeisen ajan metalliteollisuuden nousu ohjautui Metalli 49:än jäsentulvana ja sellaisella voimalla, että järjestöstä tuli monessa suhteessa ohittamaton – niin työmarkkinoilla kuin politiikassakin, niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Ammattiosaston vaikuttajia istui jo sotakorvausten aikaan niiden toimittamisesta vastanneen Sotevan hallinnossa; ammattiosastosta on noussut liittonsa näkyviä vaikuttajia, kunnanvaltuutettuja ja kansanedustajia.

”Neljäysi” on ollut liittonsakin haastaja. Omapäisyyttä on tarvittu, jotta kurssi on saatu pidettyä kovissakin paikoissa. Voima muutoksen tekemiseen on noussut aina työpaikoilta, oli sitten kyse palkoista ja työehdoista, työttömyysturvasta ja eläkkeistä tai kaikkien turkulaisten hyvinvointia koskevista päätöksistä Turun kaupunginvaltuustossa, hallituksessa ja lautakunnissa. Turun kaupunginvaltuutettuina ja muissa merkittävissä kaupungin luottamustehtävissä toimineita ammattiosaston vaikuttajia ovat olleet muiden muassa Ensio Laine, Pekka Silander, Ossi Ahokas, Pekka Paavilainen, Auvo Salama, Raija Helin, Sauli Saarinen, Martti Kekola, Pertti Nurmi, Jari Ketola ja Pasi Heikkilä.

Turun kaupungin kannalta ehkä merkittävin osoitus Metalli 49:n kauas katsovasta aloitteellisuudesta saatiin vuonna 1985, kun ammattiosaston voimin järjestettiin mittava idänkauppaa käsitellyt konferenssi Turun Hamburger Börsissä. Laajasti eri yhteiskuntapiirejä ja vaikuttajaryhmiä koonneella tapahtumalla oli sosiaalinen tilaus ja tarve: Vielä 80-luvulla Turussa tehtiin Neuvostoliiton vientiin enemmän vientituotteita kuin millään muulla Suomen paikkakunnalla. Mainitun idänkaupan tilaisuuden pohjalta Metalli 49 esitti Turun kauppakorkeaan perustettavaksi Itäkaupan professuuria – tutkimaan kauppaa ja kouluttamaan sen tekijöitä. Kauppakorkean johto innostui nopeasti aloitteesta ja hankkeelle alettiin järjestää rahoitusta valtiolta ja alueen yrityksiltä, mutta ratkaisevaa oli, että Turun kaupunki lähti mukaan. Päätös kaupungin hallinnossa ei syntynyt ongelmitta, sillä kaupunginjohtaja Väinö J. Leino vastusti hanketta. Ratkaisijan paikalla vaikutti kaupunginhallituksen jäsen, Metalli 49:n puheenjohtaja Auvo Salama. Hänen johtamansa järjestön arvovallalla ja Salaman poliittisella taidolla hankkeen taakse syntyi kaupungillakin laaja poliittinen yhteisymmärrys. Sen tuloksena Turun Kauppakorkeakouluun perustettiin Itäkaupan tutkimus- ja koulutusyksikkö, nykyinen Pan Eurooppa Instituutti, joka pari vuotta sitten täytti jo 30 vuotta.

Arvoisa juhlaväki, hyvät ystävät ja hyvät toverit! Turun kaupungin puolesta toivotan ”Neljäysille” onnea – ja menestystä tuleville vuosikymmenille. Aloitteet ja avaukset meille kaikille tärkeän teollisuudenalan ja sen tekijöiden hyvinvoinnin eteen – kaupunkimme, maakunnan ja maan menestykseksi – ovat nyt ja aina tervetulleita.

Kiitos!

 

 

 

 

Suuri puhallus – Turun sotekiinteistöjen myynti

Turun kaupunginvaltuusto päätti maanantaina 3. joulukuuta äänin 20-43, 4 tyhjää myydä 23 sosiaali- ja terveydenhuollon kiiinteistöä ja niihin liittyvät maa-alueet (seitsemän tonttia) ruotsalaiselle pääomasijoittajalle 130 miljoonalla eurolla. Tein valtuustossa esityksen kaupan hylkäämiseksi, mutta enemmistö valtuutetuista oli peloteltu myynnin kannalle. On kyselty, miten kukin valtuutettu äänesti. Se selviää oheisesta äänestyskartasta. Turkulaisten veronmaksjien varoilla vuosien saatossa rakennetun ja ylläpidetyn perusvarallisuuden myynti toteutui kokoomuksen, sdp:n, vihreiden, perussuomalaisten ja rkp:n valtuutettujen äänillä.

osakkeidenmyynti_kv_3.12.2018
Turun kaupunginvaltuusto äänesti 3.12. sotekiinteistöjen myynnistä äänin 43 jaa, 20 ei, 4 tyhjää. Vasemmistoliiton ryhmä vastusti myyntiä.

Myyntiä ajanut suppea poliitikkojen ja virkamiesten ryhmittymä, joka muuten koostuu pitkälti kolmen ensinnä mainitun puolueen toimihenkilöistä, aloitti uhkakuvakampanjan jo syksyllä 2015, kun se omaisuuden suojaamisen nimissä vei läpi Turun seudun sosiaali- ja terveyspalvelukiinteistöt Oy:n perustamisen ja kiinteistöjen myynnin perustetulle yhtiölle. (Tällöin kaupunki siis vielä myi itse itselleen: perusti yhtiön, myönsi sille lainan, jolla kaupungin 100 % omistama yhtiö sitten osti kaupungin kiinteistöt.) Perustelu oli, että soteuudistukseen liittyvän rajoittamislain tullessa voimaan, kiinteistöt voisivat päätyä alihintaan maakunnalle. Osakeyhtiössä omaisuus olisi turvassa. Tuosta myynnistä koitui yli viiden miljoonan veroseuraamukset ja koko operaatio näytti muodostuvan tappiolliseksi. Nähtävissä oli jo tuolloin, että lopullisena päämääränä on kiinteistöjen myynti yksityisille. Näin itse asiassa oli linjattu jo vuonna 2013 kaupunginvaltuuston hyväksymässä ns. uudistamisohjelmassa, jossa tavoitteeksi asetettiin laajamittainen kaupungin omaisuuden myynti. Asialla tuolloinkin Turku-sopimuksen kolmen kopla (kok-sdp-vihr).

Vasemmalla vastustimme tätä 2015 tapahtunutta yhtiöittämistä tarpeettomana ja kalliina, kun soteuudistuskin oli täysin auki. Soteuudistus on edelleen täysin auki.

Kolmen koplan ”puuharyhmän” tarkoituksena ei ollutkaan omaisuuden suojaaminen vaan sen myynti. Se kävi selväksi, kun kaupunginvaltuustolle tuotiin viime kesänä periaatepäätös sotekiinteistöjen myynnin valmistelusta ja toteuttamisesta, mikäli soteuudistus läpäisisi eduskunnan vuoden 2018 loppuun mennessä. Kiinteistöjen lisäksi myyntiin laitettiin nyt myös tontit. Kerrottiin, että ostajakandidaateille paketti ei ilman tontteja olisi riittävän houkutteleva. Samalla ostajalta edellytettiin 50 miljoonan euron osakemerkintää Turun Teknologiakiinteistöt -yhtiöön, joka on mm. Kupittaan ja Itäharjun alueella kiinteistöjä hallinnoiva Turun kaupungin osittain omistama kiinteistökehitysyhtiö. Kaupunginhallitus sitten kesällä 2018 päätti myyntiä koskevasta aiesopimuksesta ruotsalaiselle sijoitusyhtiö Hemsölle pian valtuuston kokouksen jälkeen – salaisella listalla.

Vasemmistoliitto vastusti näitä päätöksiä sekä valtuustossa että hallituksessa.

Kesäkuussa periaatepäätös myynnistä saatiin läpi, kun soteuudistuksen läpimeno kuluvan vuoden loppuun mennessä asetettiin kaupan ehdoksi. Soteuudistus ei mennyt läpi ja myyjille tuli kiire hakea valtuustolta uusi päätös, jolla ehdollisuus poistettiin. Myyntiin nyt menneet sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöt sijaitsevat keskeisillä paikoilla, suuri osa kaupungin ydinkeskustan tuntumassa. Peruskysymys kuuluukin, miksi kaupungin ei olisi kannattavaa omistaa tällaisia kiinteistöjä alueilla, joissa niiden arvo tulevaisuudessa kasvaa jo maanarvon kohoamisenkin seurauksena aivan itsestään. Kasvavalla kaupunkiseudulla on varmasti tarvetta sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöille palveluiden järjestäjätahosta riippumatta. Voisi olettaa, että soteuudistuksen mahdollisesti toteutuessa kysyntä jopa kasvaa. Jos jostain syystä niin ei kävisikään, kiinteistöt voi kyllä kehittää muuhun käyttöön. Näin tietenkin laskee myös ruotsalainen pääoma ja Hemsö Fastighets AB, jolle Turku maksaa seuraavat kymmenen vuotta vuokraa vähintään 116 miljoonaa euroa. Ehkä enemmänkin. Vuokrat voivat nousta ja kiinteistöt voidaan myydä eteenpäin. Kuinka käy, se ei ole kaupan jälkeen enää kaupungin käsissä.

Kiinnostava kysymys on se, miksi Turun kaupunginvaltuustoa nyt harhaanjohtanut poliitikkojen ja virkamiesten porukka on keskittynyt neljän vuoden ajan väittämään, että sotekiinteistöt olisivat kaupungin omistuksessa sille pelkkä kuluerä nyt ja tulevaisuudessa. Miksi tämä perusvarallisuus haluttiin myydä?

Syy on ilmeisesti siinä, että tällä porukalla on hirmuinen vimma saada käyntiin Itäharjun alueen rakentaminen. Tähän viittaa myös Hemsöltä edellytetty sijoitus Teknologiakiinteistöt-yhtiöön, johon se nyt pääsee mukaan 35 % osuudella. Sotekiinteistöt ostanut ruotsalainen pääoma on siis mukana myös Itäharjun suurissa hankkeissa, tuskin tosin tappioita kuittaamassa. Mitä Itäharjulle sitten on tulossa? Siitä on julkisuudessa kerrottu vielä varsin vähän, mutta Helsingin rautatien ja moottoritien varteen ja päälle suunnitellaan jo massiivista infrarakentamista (julkisella rahalla tietenkin), listalla on mm. valtava radan ja moottoritien ylittävä kansirakenne, jolla alueelle avataan viljalti uusia rakennuspaikkoja.

Itäharjun visiossa (joka kaupunkisuunnittelussa näyttää korvaavan vasemmistoliiton vaatiman osayleiskaavan) puhutaan jopa kymmenien tuhansien työpaikkojen ja asukkaiden sijoittumisesta alueelle tulevaisuudessa. Näistä tosin ei ole mitään konkreettista näyttöä, suunnitelmaa saati sopimusta, mutta juttu tuntuu silti uppoavan kaupunginvaltuuston enemistöön ihan täydestä. Heikoista signaaleista on toki voitu päätellä, että kaupunki suunnittelee rakentavansa omille yhtiöilleen toimitiloja alueelle, samoin suunnitellaan ammattikoululle yhtenäistä kampusta, ammattikorkealle sellainen on jo valmistumassa (ja muuten Hemsö tässäkin omistajana mukana). Kaikki nämä ovat kuitenkin toimintoja, jotka vain siirtyvät jostain muusta osasta kaupunkia Itäharjulle. Tämän verorahalla ja yhteistä omaisuutta myymällä toteutetun rakentamisen ilmeisesti toivotaan tuovan perässään myös yksityistä (asunto)rakentamista. Toive tontinluovutuksella ja rakennusoikeuden myynnillä kaupungille saatavista tuloista on kuitenkin aikalailla ilmassa, samaan tapaan toiveiden varassa kuin ne jostakin tulevat kymmenet tuhannet uudet työntekijät ja asukkaat.

On selvää, että kaupunki velkaantuu tulevaisuudessa näiden hankkeiden vuoksi. Siksi tiukkaa talouskuripolitiikkaa on noudatettu jo kymmenen vuotta ja siksi se kiristyy, vaikka samalla puhutaan positiivisesta rakennemuutoksesta ja talouskasvusta. Kuka sitten hyötyy näistä suurista kuvioista? Ruotsalainen pääomasijoittaja ainakin saa tukevan jalansijan Turun talousalueen kiinteistömarkkinoille. Rakennusteollisuuden suuryhtiöille on luvassa isoja urakoita hyvällä voitolla. Asuntojen hintojen nousu hyödyttää sijoittajia. Tavalliset turkulaiset eivät hyödy tästä suuruudenhullusta ”kehittämisestä” mitään. Pääomaköyhässä EU:n koilliskolkassa odotukset suurista sijoituksista ovat kaiken kaikkiaan epärealistisella pohjalla. Niiden eteen saadaan myydä ulkomaisille pääomasijoittajille paitsi sairaalat, terveyskeskukset ja hoivakodit myös päiväkodit ja koulut, nuorisotalot, kirjastot ja museot. Turun Konserttitalo ja sen vieressä sijaitseva ammattioppilaitos ovatkin jo myynnissä. Montako sotekiinteistöjen myynnin tapaista perusvarallisuuden ”puhallusta” meillä vielä on edessä, jos tämä päättäjäjoukko saa jatkaa?