Suuri puhallus – Turun sotekiinteistöjen myynti

Turun kaupunginvaltuusto päätti maanantaina 3. joulukuuta äänin 20-43, 4 tyhjää myydä 23 sosiaali- ja terveydenhuollon kiiinteistöä ja niihin liittyvät maa-alueet (seitsemän tonttia) ruotsalaiselle pääomasijoittajalle 130 miljoonalla eurolla. Tein valtuustossa esityksen kaupan hylkäämiseksi, mutta enemmistö valtuutetuista oli peloteltu myynnin kannalle. On kyselty, miten kukin valtuutettu äänesti. Se selviää oheisesta äänestyskartasta. Turkulaisten veronmaksjien varoilla vuosien saatossa rakennetun ja ylläpidetyn perusvarallisuuden myynti toteutui kokoomuksen, sdp:n, vihreiden, perussuomalaisten ja rkp:n valtuutettujen äänillä.

osakkeidenmyynti_kv_3.12.2018
Turun kaupunginvaltuusto äänesti 3.12. sotekiinteistöjen myynnistä äänin 43 jaa, 20 ei, 4 tyhjää. Vasemmistoliiton ryhmä vastusti myyntiä.

Myyntiä ajanut suppea poliitikkojen ja virkamiesten ryhmittymä, joka muuten koostuu pitkälti kolmen ensinnä mainitun puolueen toimihenkilöistä, aloitti uhkakuvakampanjan jo syksyllä 2015, kun se omaisuuden suojaamisen nimissä vei läpi Turun seudun sosiaali- ja terveyspalvelukiinteistöt Oy:n perustamisen ja kiinteistöjen myynnin perustetulle yhtiölle. (Tällöin kaupunki siis vielä myi itse itselleen: perusti yhtiön, myönsi sille lainan, jolla kaupungin 100 % omistama yhtiö sitten osti kaupungin kiinteistöt.) Perustelu oli, että soteuudistukseen liittyvän rajoittamislain tullessa voimaan, kiinteistöt voisivat päätyä alihintaan maakunnalle. Osakeyhtiössä omaisuus olisi turvassa. Tuosta myynnistä koitui yli viiden miljoonan veroseuraamukset ja koko operaatio näytti muodostuvan tappiolliseksi. Nähtävissä oli jo tuolloin, että lopullisena päämääränä on kiinteistöjen myynti yksityisille. Näin itse asiassa oli linjattu jo vuonna 2013 kaupunginvaltuuston hyväksymässä ns. uudistamisohjelmassa, jossa tavoitteeksi asetettiin laajamittainen kaupungin omaisuuden myynti. Asialla tuolloinkin Turku-sopimuksen kolmen kopla (kok-sdp-vihr).

Vasemmalla vastustimme tätä 2015 tapahtunutta yhtiöittämistä tarpeettomana ja kalliina, kun soteuudistuskin oli täysin auki. Soteuudistus on edelleen täysin auki.

Kolmen koplan ”puuharyhmän” tarkoituksena ei ollutkaan omaisuuden suojaaminen vaan sen myynti. Se kävi selväksi, kun kaupunginvaltuustolle tuotiin viime kesänä periaatepäätös sotekiinteistöjen myynnin valmistelusta ja toteuttamisesta, mikäli soteuudistus läpäisisi eduskunnan vuoden 2018 loppuun mennessä. Kiinteistöjen lisäksi myyntiin laitettiin nyt myös tontit. Kerrottiin, että ostajakandidaateille paketti ei ilman tontteja olisi riittävän houkutteleva. Samalla ostajalta edellytettiin 50 miljoonan euron osakemerkintää Turun Teknologiakiinteistöt -yhtiöön, joka on mm. Kupittaan ja Itäharjun alueella kiinteistöjä hallinnoiva Turun kaupungin osittain omistama kiinteistökehitysyhtiö. Kaupunginhallitus sitten kesällä 2018 päätti myyntiä koskevasta aiesopimuksesta ruotsalaiselle sijoitusyhtiö Hemsölle pian valtuuston kokouksen jälkeen – salaisella listalla.

Vasemmistoliitto vastusti näitä päätöksiä sekä valtuustossa että hallituksessa.

Kesäkuussa periaatepäätös myynnistä saatiin läpi, kun soteuudistuksen läpimeno kuluvan vuoden loppuun mennessä asetettiin kaupan ehdoksi. Soteuudistus ei mennyt läpi ja myyjille tuli kiire hakea valtuustolta uusi päätös, jolla ehdollisuus poistettiin. Myyntiin nyt menneet sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöt sijaitsevat keskeisillä paikoilla, suuri osa kaupungin ydinkeskustan tuntumassa. Peruskysymys kuuluukin, miksi kaupungin ei olisi kannattavaa omistaa tällaisia kiinteistöjä alueilla, joissa niiden arvo tulevaisuudessa kasvaa jo maanarvon kohoamisenkin seurauksena aivan itsestään. Kasvavalla kaupunkiseudulla on varmasti tarvetta sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöille palveluiden järjestäjätahosta riippumatta. Voisi olettaa, että soteuudistuksen mahdollisesti toteutuessa kysyntä jopa kasvaa. Jos jostain syystä niin ei kävisikään, kiinteistöt voi kyllä kehittää muuhun käyttöön. Näin tietenkin laskee myös ruotsalainen pääoma ja Hemsö Fastighets AB, jolle Turku maksaa seuraavat kymmenen vuotta vuokraa vähintään 116 miljoonaa euroa. Ehkä enemmänkin. Vuokrat voivat nousta ja kiinteistöt voidaan myydä eteenpäin. Kuinka käy, se ei ole kaupan jälkeen enää kaupungin käsissä.

Kiinnostava kysymys on se, miksi Turun kaupunginvaltuustoa nyt harhaanjohtanut poliitikkojen ja virkamiesten porukka on keskittynyt neljän vuoden ajan väittämään, että sotekiinteistöt olisivat kaupungin omistuksessa sille pelkkä kuluerä nyt ja tulevaisuudessa. Miksi tämä perusvarallisuus haluttiin myydä?

Syy on ilmeisesti siinä, että tällä porukalla on hirmuinen vimma saada käyntiin Itäharjun alueen rakentaminen. Tähän viittaa myös Hemsöltä edellytetty sijoitus Teknologiakiinteistöt-yhtiöön, johon se nyt pääsee mukaan 35 % osuudella. Sotekiinteistöt ostanut ruotsalainen pääoma on siis mukana myös Itäharjun suurissa hankkeissa, tuskin tosin tappioita kuittaamassa. Mitä Itäharjulle sitten on tulossa? Siitä on julkisuudessa kerrottu vielä varsin vähän, mutta Helsingin rautatien ja moottoritien varteen ja päälle suunnitellaan jo massiivista infrarakentamista (julkisella rahalla tietenkin), listalla on mm. valtava radan ja moottoritien ylittävä kansirakenne, jolla alueelle avataan viljalti uusia rakennuspaikkoja.

Itäharjun visiossa (joka kaupunkisuunnittelussa näyttää korvaavan vasemmistoliiton vaatiman osayleiskaavan) puhutaan jopa kymmenien tuhansien työpaikkojen ja asukkaiden sijoittumisesta alueelle tulevaisuudessa. Näistä tosin ei ole mitään konkreettista näyttöä, suunnitelmaa saati sopimusta, mutta juttu tuntuu silti uppoavan kaupunginvaltuuston enemistöön ihan täydestä. Heikoista signaaleista on toki voitu päätellä, että kaupunki suunnittelee rakentavansa omille yhtiöilleen toimitiloja alueelle, samoin suunnitellaan ammattikoululle yhtenäistä kampusta, ammattikorkealle sellainen on jo valmistumassa (ja muuten Hemsö tässäkin omistajana mukana). Kaikki nämä ovat kuitenkin toimintoja, jotka vain siirtyvät jostain muusta osasta kaupunkia Itäharjulle. Tämän verorahalla ja yhteistä omaisuutta myymällä toteutetun rakentamisen ilmeisesti toivotaan tuovan perässään myös yksityistä (asunto)rakentamista. Toive tontinluovutuksella ja rakennusoikeuden myynnillä kaupungille saatavista tuloista on kuitenkin aikalailla ilmassa, samaan tapaan toiveiden varassa kuin ne jostakin tulevat kymmenet tuhannet uudet työntekijät ja asukkaat.

On selvää, että kaupunki velkaantuu tulevaisuudessa näiden hankkeiden vuoksi. Siksi tiukkaa talouskuripolitiikkaa on noudatettu jo kymmenen vuotta ja siksi se kiristyy, vaikka samalla puhutaan positiivisesta rakennemuutoksesta ja talouskasvusta. Kuka sitten hyötyy näistä suurista kuvioista? Ruotsalainen pääomasijoittaja ainakin saa tukevan jalansijan Turun talousalueen kiinteistömarkkinoille. Rakennusteollisuuden suuryhtiöille on luvassa isoja urakoita hyvällä voitolla. Asuntojen hintojen nousu hyödyttää sijoittajia. Tavalliset turkulaiset eivät hyödy tästä suuruudenhullusta ”kehittämisestä” mitään. Pääomaköyhässä EU:n koilliskolkassa odotukset suurista sijoituksista ovat kaiken kaikkiaan epärealistisella pohjalla. Niiden eteen saadaan myydä ulkomaisille pääomasijoittajille paitsi sairaalat, terveyskeskukset ja hoivakodit myös päiväkodit ja koulut, nuorisotalot, kirjastot ja museot. Turun Konserttitalo ja sen vieressä sijaitseva ammattioppilaitos ovatkin jo myynnissä. Montako sotekiinteistöjen myynnin tapaista perusvarallisuuden ”puhallusta” meillä vielä on edessä, jos tämä päättäjäjoukko saa jatkaa?

Mainokset

Metallin reaalipalkat nousseet kymmenessä vuodessa vain prosentin

Kirjoitus on julkaistu Neljäysiläinen -lehdessä, syksy 2018

Ammattiyhdistysliikkeen tämän syksyn taistelu Sipilän hallituksen ajamaa irtisanomissuojan heikentämistä vastaan osoitti, että taisteluvoimaa kyllä löytyy, jos sitä vain halutaan käyttää. Kentällä rintama oli luja. Pitkästä aikaa työpaikoilla puhuttiin politiikkaa. Kamppailu näkyi myös järjestäytymisen kasvuna.

Valmius kamppailla myös konkreettisempien työehtojen ja palkkojen parantamisen puolesta olisi kentällä olemassa. Aihetta palkkaliikkeisiin todella olisi, sillä palkkakehitys metallissa ja koko teollisuudessa on jäänyt melko surkeaksi. Metalliteollisuuden reaalisten tuntipalkkojen kehitys on kymmenvuotiskaudella 2007-2017 ollut vain yhden prosentin suuruinen! Koko teollisuudessa sentään 8,5 prosenttia. Metallialan luvut tarkoittavat, että monena vuonna on palkkojen ostovoimassa menty selkeästi miinukselle. Liitot ja keskusjärjestöt on Suomessa onnistuttu sitomaan kolmikannalla ja tuloratkaisuilla hyvin lähelle työnantajien politiikkaa, mikä osaltaan on näkynyt työntekijän kannalta heikkoina palkkaratkaisuina.

Taustalla massatyöttömyys

Heikon palkkakehityksen, kuten toisaalta sosiaalimenojenkin leikkausten taustalla on myös tarkoituksella ylläpidetty ja pitkitetty massatyöttömyys. Kun työttömyys on korkealla, verotuloja kertyy vähemmän ja julkisen talouden säästöt kiihtyvät. Palkkojen sekä muiden työehtojen polkeminen kiihtyy, koska työvoiman runsas tarjonta ja kiristyvä kilpailu työstä pakottaa työttömät ottamaan työtä vastaan aiempaa heikommin ehdoin. Tätä pahoinvoinnin kehää valtiovalta – erivärisinä vaihdelleet hallitukset – on tietoisesti ylläpitänyt 90-luvulta saakka. Suomi liitettiin Euroopan Unioniin, kun massatyöttömyys oli ensin päästetty räjähtämään käsiin. Maassa oli yli puoli miljoonaa työtöntä. EU- ja eurojäsenyyksien ehkä tärkeimpänä antina työnantajien näkökulmasta oli työvoiman vapaa liikkuvuus, jonka myötä ulkomaisesta halpatyövoimasta tehtiin keskeinen osa suomalaisia työmarkkinoita.

EU-talouskuri ja sisäinen devalvaatio

Sipilän hallituksen pyrkimys murtaa irtisanomissuojaa ja systemaattinen ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäyttö ovat osa työvoiman tarjonnan lisäämisen politiikkaa, samaa mitä työttömyysturvan leikkauksilla, aktiivimalleilla ja onnettomalla työvoimapolitiikalla Suomessa ajetaan. Työtä on pakko ottaa vastaan entistä heikommilla ehdoilla ja palkat ja muut työehdot joustavat tässä pelissä alaspäin. Kaiken taustalla on eurooppalainen talouskuri ja eurojärjestelmä, joka ajaa maat kilpailukyvyn turvaamisen nimissä sisäiseen devalvaatioon ja työn ”halpuuttamiseen”.

Vasemmiston on saavutettava eduskuntavaaleissa niin vahvat asemat, että Sipilän hallituksen kaudella kiihtynyt rynnäkkö työlainsäädäntöä, työehtoja, työttömyysturvaa ja muuta sosiaaliturvaa sekä kuntien koulutus-, hyvinvointi- ja terveyspalveluita vastaan voidaan pysäyttää ja suunta kääntää. Myös kiihtyvän asevarustelun ja militarismin torjumiseksi on taisteltava tosissaan. Tavoitteemme on oltava sotilaallisesti liittoutumaton, puolueeton Suomi, jossa työntekijöiden oikeudet vahvistuvat, palkalla elää eikä sosiaaliturvan varassa tai eläkkeelläkään tarvitse pelätä toimeentulonsa puolesta.

Johannes Yrttiaho
Turun kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
varakansanedustaja
Vasemmistoliito

Logomon siltakupru silkkaa Turun tautia

Kirjoitus on julkaistu Turun Vasemmistoliiton Uusi Päivä -lehdessä, syksy 2018

Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi lokakuun kokouksessaan äänestysten jälkeen Logomon kävelysillalle uuden kustannusarvion 13,5 miljoonaa euroa. Urakkasopimukseen nähden hinta nousi nyt peräti 5 miljoonaa! Se on esimerkiksi yhden ison päiväkodin hinta. Hanke pantiin aikanaan alulle ilman kunnon suunnitelmia ja arviota kokonaiskustannuksista. Siitä saakka perälauta on repsottanut auki eikä sitä vieläkään saatu suljettua.

Vasemmistoliitto kyllä esitti valtuustossa, että sillalle ei myönnetä lisärahaa, vaan hanke toteutetaan suunniteltua vaatimattomampana. Vaihtoehtoisesti hanke tuli meidän esityksemme mukaan keskeyttää. Esitys kaatui äänin 16 – 48. Kokoomus, vihreät, sdp ja perussuomalaiset sekä valtaosa keskustasta ja rkp:stä oli lisärahoituksen kannalla Lisäksi esitimme, että virkamiesten toimet hankkeessa tulee tutkia, saattaa heidät vastuuseen ja rakennushankkeiden päätöksenteon avoimuutta tulee lisätä. Näille esityksille saimme muiden ryhmien tuen ja ne menivät läpi. Jakovalmistelu vasta näyttää, pannaanko uudistukset toden teolla toimeen. Rohkenen epäillä.

Pahinta on, että tämän korean siltahankkeen perälauta jäi edelleen repsottamaan auki. Logomon sillan rakennusurakan laskuja on kuluvan vuoden loppuun mennessä maksettu noin 5,5 miljoonan edestä. Ratapihalla on kuitenkin vasta sillan jalkojen perustukset – neljä betonianturaa! On siis helposti arvioitavissa, ettei nyt hyväksytty 13,5 miljoonan summa tule sillan valmiiksi saattamiseen riittämään, vaan silta maksaa lopulta 15-20 miljoonaa euroa.

Siltahanke laitettiin aikanaan alulle – syötettiin päättäjille – noin viiden miljoonan hinnalla, urakkaa kilpailutettaessa hinta oli jo noin 6,9 miljoonassa ja lopullinen kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa 2017 hyväksytty urakkasopimus 8,5 miljoonaa.

Logomon silta on klassinen kupru, mutta ei Turussa ensimmäinen eikä viimeinen. Vastaavalla tavalla myös Kakolan funikulaari on ylittämässä miljoonilla aiemmin päätetyn kustannustason. Teatterin remontti ylitti alkuperäisen arvion noin 20 miljoonalla. Kuntalaisten arjessa tärkeiden peruspalvelujen kannalta täysin turhien hankkeiden sarjassa seuraa vielä monta miljoonien kuprua: keskustan ja Itäharjun laajakantoiset kehityssuunnitelmat ja näihin liittyen mm. Ratapihan areena- ja elämyskeskus sekä valtava Helsingintien kattava Itäharjun kansi tulevat olemaan veroeurojen haaskausta vailla vertaa.

Turkua johtava puoluekolmikko on asettunut ns. keskustan kehittämisen nimissä tukemaan melkeinpä kaikkia rakennushankkeita, joita rakennusliikkeet ja liikemiehet vain kehtaavat esittää. Kokoomus näitä tietenkin vihreille ja demareilla syöttää, mutta hyvin tuntuu maistuvan. Harkinta veronmaksajien varojen käytön ja investointien todellisen tarpeen suhteen pettää pahasti. Säästöjä revitään sitten palveluista ja sen tuntevat turkulaiset ja kaupungin työntekijät nahoissaan joka ikinen päivä.

Ratkaisuksi rakennushankkeiden ylittäviin kustannuksiin esitetään usein se, että on valittava oikea urak-kamalli. Se ei todellakaan ole mikään ratkaisu. Ainoa, mikä loppujen lopuksi voi hillitä näitä kupruja on päätöksenteon avoimuus, demokraattinen valvonta ja tiukka säännöstö. Se tarkoittaa aiempaa enemmän toimielin- ja valtuustokäsittelyjä rakennushankkeista ja ennen kaikkea tarkempaa suunnittelua ennen urakkapäätösten tekemistä.

Virkamiehillä ja päätöksentekijöillä pitää olla julkinen paine toimia tarkasti ja korkealla moraalilla.

Johannes Yrttiaho
Turun kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen (vas)

Logomon siltakupru

Puhe Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 15.10.2018.

”Arvoisa puheenjohtaja,

Kun kokoomuksen kaupunginjohtaja Aleksi Randell nousi Rakennusteollisuuden toimitusjohtajaksi kesällä 2017, oli takana noin vuoden kestänyt rekrytointiprosessi, jossa Randellin kyvyt ja soveltuvuus testattiin. Näin Randell on itse kaupunginhallitukselle kertonut.

Taitaa olla hyvät valtuutetut niin, että osittain tämän rekrytointiprosessin kyseenalaista satoa nyt korjaamme, kun keskustelemme mm. Logomon sillan ja monen muun hankkeen ylittyneistä kustannuksista. Tämäkin hanke on osa sitä ns. keskustan kehittämistä, jonka Randell pani kaudellaan alulle.

On selvää, että kaupunginjohtajan tehtävässä hankitut kannukset ja tehdyt palvelukset rakennusliikkeille avasivat Randellin ovet Rakennusteollisuuteen. Kuntalaisten arjessa tärkeiden peruspalvelujen kannalta täysin turhien hankkeiden sarjassa seuraa vielä monta miljoonien kuprua: keskustan ja Itäharjun laajakantoiset kehityssuunnitelmat, Keskustavision ja Itäharjun Tiedepuistosuunnitelmien toimeenpano. Muun muassa Itäharjun kansi sekä Ratapihan areena- ja elämyskeskus tulevat olemaan veroeurojen haaskausta vailla vertaa. Näin pelkään, jos meno ei muutu.

Kaupunginjohtajien, kiinteistötoimesta ja kaavoituksesta vastaavien virkamiesten tehtävä on Turussa ollut kymmeniä vuosia rakennusliikkeiden palveleminen. Näiden virkamiesten nimittämisestä, ohjauksesta ja suojaamisesta on sinipunan poliitikkoporras pitänyt huolen. Vihreät on saatu keskustan kehittämisen ja täydennysrakentamisen nimissä liimattua tähän grynderivaltaan – Turun tautiin. Maan tapa saa Turussa rehottaa.

Tuorein Turun kupruista on siis Logomon kävelysilta. Vaadin elokuussa tekemälläni selvityspyynnöllä hankkeen ylittyneiden kustannusten selvittämistä ja hankkeen jatkon arvioimista valtuustossa. Kaupunginhallitus käsitteli vastausta selvityspyyntööni salaiselta listalta kolmessa kokouksessa. Lopulta päädyttiin tuomaan asia valtuustolle. Tosin paljon suppeammalla taustaselvityksellä kuin mitä hallitukselle on kerrottu.

Nyt esitetään, että valtuusto hyväksyisi sillan kustannusarvioksi 13,5 miljoonaa euroa. Sillasta ei tätä ennen ole hyväksytty virallista kustannusarviota lainkaan(!), mutta kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan 2017 hyväksymään urakkasopimuksen (8,5 miljoonaa) nähden hinta olisi nyt siis noussut peräti 5 miljoonaa! Se on esimerkiksi yhden ison päiväkodin hinta.

Vasemmistoliitto esitti kaupunginhallituksessa, että valtuustolle tuotaisiin esitys, jossa ei myönnettäisi hankkeelle enää yhtään lisää määrärahaa, vaan silta toteutettaisiin nykyrahoituksella, tarvittaessa huomattavasti nykyistä suunnitelmaa yksinkertaisempana. Mikäli se ei olisi mahdollista, hanke keskeytettäisiin ja veronmaksajien rahojen tärvääminen hankkeeseen loppuisi. Esitys hävisi äänin 11-2, 1 tyhjä.

Tänään nähdään, ovatko voimasuhteet samat myös valtuustossa. Näyttää selvältä, että johtava puoluekolmikko (kok+vihr+sdp) on päättänyt rakentaa sillan, maksoi mitä maksoi. Nämä puolueet ovat asettuneet ns. keskustan kehittämisen nimissä tukemaan melkeinpä kaikkia rakennushankkeita, mitä rakennusliikkeet ja liikemiehet vain kehtaavat esittää. Kokoomus näitä tietenkin vihreille ja demareilla syöttää, mutta hyvin tuntuu maistuvan. Harkinta veronmaksajien varojen käytön ja investointien todellisen tarpeen suhteen pettää pahasti. Säästöjä revitään sitten palveluista ja sen tuntevat turkulaiset ja kaupungin työntekijät nahoissaan joka ikinen päivä.

Logomon siltahankkeen laskuja on kuluvan vuoden loppuun mennessä maksettu noin 5 miljoonan edestä. Ratapihalla on kuitenkin vasta sillan jalkojen perustukset! Neljä betonianturaa. On siis helposti arvioitavissa, ettei nyt esitettävä 13,5 miljoonan summa tule sillan valmiiksisaattamiseen riittämään, vaan silta maksaa lopulta 15-20 miljoonaa euroa. On hyvä muistaa, että siltahanke laitettiin aikanaan alulle (syötettiin päättäjille) noin viiden miljoonan hinnalla, urakkaa kilpailutettaessa hinta oli jo noin 6,9 miljoonassa ja lopullinen hyväksytty urakka tuo 8,5 miljoonaa. Varsin pian kävi siis selväksi, ettei tuossakaan hinnassa pysytä.

Surkeinta on, että silta on täysin tarpeeton. Ajatus on ollut mahdollistaa kulku Logomoon Ratapihankadulta ja ratapihalle saapuvista junista. Mielestäni nykyiset tai tulevatkaan liikennevirrat eivät kyllä vaadi uutta kallista siltaa. Siltaa ei voi käyttää polkupyörällä, joten se soveltuu huonosti esim. työmatka- ja asiointiliikenteeseen eikä suunnitelmissa ollut Ratapihankadun parkkitalokaan toteudu. Lisäksi parin sadan metrin päässä on jo kävelysilta, ja paljon paremmassa paikassa. Sen saisi asialliseen kuntoon varsin pienellä summalla.

Näyttää siltä, että tästä tulee vielä valtakunnallinen farssi: arkkitehtien suunnittelema ja tolkuttoman kallis silta, jolle ei lopulta löydykään oikein käyttäjiä. Tyylikkäästi kaareutuva, hyvinvalaistu lasinen tunneli ratapihan päällä, mutta tyhjä!

Tätä uhkakuvaa vahvistavat perjantaina julkistetut suunnitelmat Ratapihan areena- ja elämyskeskushankkeesta. Puolueeni on vastustanut tätä mammuttihanketta, sillä on selvää että siihen sotkeutuu veronmaksajien rahaa. Mutta kysymys kuuluu, mihin enää tarvitaan Logomon siltaa, jos Ratapihan ylle avataan vielä lisää kulkumahdollisuuksia. Tämä kaikki osoittaa huonoa kokonaissuunnittelua ja johtamista. Näyttää pääasialta, että rakennusurakat – vailla mitään perälautaa -saadaan pyörimään ja veronmaksajien rahat rakennusliikkeiden kirstuihin.

Vasemmistoliitto esitti hallituksessa myös sisäisen tarkastuksen käynnistämistä siltahankkeeseen liittyvistä vastuukysymyksiä sekä virkamiesoikeudellisten toimien tarpeen arvioimista. Käytännössä tämäkin kupruhanke on ollut (jo lakkautetun) kiinteistötoimialan silloisen toimialajohtajan vastuulla. Hankkeesta ei ole valtuustotason erillisiä päätöksiä, vaan vuosittaisissa talousarvioissa siihen on yhdellä rivillä osoitettu kirjavia summia. Päätöksiä on tehty kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa toimialajohtajan esittelystä sekä toimialajohtajan päätöspöytäkirjoilla ja nekin on tehty ilman kokonaisvaltaista hankkeen kustannusarviota, pieninä palasina ja ilman perälautaa.

Osin tästä voi syyttää löysää ohjesääntöä, joka sallii miljoonahankkeiden eteenpäinviemisen virkamiespäätöksillä tai yksittäisen toimielimen päätöksillä, ilman valtuustokäsittelyä. Infrahankkeiden, jollainen siltakin on, sääntely on ollut vielä väljempää kuin tilahankkeiden. Esitinkin hallituksessa, että säännöstöä olisi merkittävästi kiristettävä.

Logomon silta on klassinen kupru, mutta ei Turussa ensimmäinen eikä viimeinen. Vastaavalla tavalla myös Kakolan funikulaari on ylittämässä miljoonilla aiemmin päätetyn kustannustason. Ja lisää seuraa varmasti ratapihan elämyskeskuksen toteuttamisesta ja Itäharjun valtavasta Helsingintien kattavasta kansihankkeesta. Sanoisin, että varsin turhia ja tarpeettomia hankkeita kaikki.

Ratkaisuksi rakennushankkeiden ylittäviin kustannuksiin esitetään usein se, että on valittava oikea urakkamalli. Se ei todellakaan tee autuaaksi eikä ole mikään ratkaisu. Ainoa, mikä loppujen lopuksi voi hillitä näitä kupruja on päätöksenteon avoimuus, demokraattinen valvonta ja tiukka säännöstö. Se tarkoittaa aiempaa enemmän toimielin- ja valtuustokäsittelyjä rakennushankkeista ja ennen kaikkea tarkempaa suunnittelua ennen urakkapäätösten tekemistä.

Virkamiehillä ja päätöksentekijöillä pitää olla julkinen paine toimia tarkasti ja korkealla moraalilla.

Arvoisa puheenjohtaja! Esitän, että

Kaupunginvaltuusto päättää hylätä pohjaesityksen. Kaupungivaltuusto päättää, että Logomon sillan kokonaisrakennuskustannusten ylitystä ei hyväksytä, vaan kustannukset pidetään viimeiseksi hyväksytyssä kustannustasossa (Kiinteistötoimialan toimialajohtaja/sarja 10 7.9.2016 § 103; Kiinteistöliikelaitoksen johtokunta 1.3.2017 § 102, 7.6.2017 § 291) ja silta toteutetaan sellaisena, että hyväksytty kustannustaso ei ylity.

Mikäli kustannustasossa ei voida pysyä hanketta karsimalla, valmistellaan välittömästi hankkeen keskeyttäminen kaupunginhallituksen päätettäväksi.

Kaupunginvaltuusto päättää esittää erikseen kaupunginjohtajan päätettäväksi, että siltahankkeen päätöksenteosta käynnistetään välittömästi sisäinen tarkastus, jossa selvitetään hankkeen valmistelu- ja päätöksentekoprosessi sekä vastuukysymykset. Lisäksi tulee arvioida tarve virkamiesoikeudellisiin toimenpiteisiin.

Infrahankkeiden tarveselvitys- ja hankesuunnitteluohjeita muutetaan siten, että pientenkin hankkeiden valmistelua ja päätöksentekoa toimielintasolla lisätään (lautakunta, kaupunkikehitysjaosto ja kaupunginhallitus). Isojen hankkeiden käynnistämiseksi ja ottamiseksi osaksi talousarviota edellytetään lisäksi valtuuston hyväksymää hankesuunnitelmaa ja kustannusarviota. Mikäli kustannusarvio ylittyy 5 %:lla hanke on tuotava sen hyväksyneen toimielimen käsittelyyn, kuten tilahankkeiden kohdalla toimitaan.”

Logomon sillan kustannusylitys hyväksyttiin lopulta äänestyksen jälkeen. Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Johannes Yrttiahon esitys kaatui äänin 16-48 Kokoomuksen, Vihreiden, Sdp:n ja Perussuomalaisten asettuessa tukemaan lisärahan myöntämistä.

Miksi Vasemmistoliitto hyväksyy uudet hävittäjät?

Puolueeni toikkaroinnista hävittäjäkysymyksessä on vaikea löytää järkeä. Suomessa ajetaan (valtiota johtavat Natoon ja USA:an nojaavat piirit ajavat) yli 60 huipputeknologisen hävittäjälentokoneen hankintaa. Kaupan arvo ja koneiden elinkaarikustannukset on arvioitu useiksi kymmeniksi miljardeiksi. Vasemmistoliiton suunnasta on saatu lukea vain epämääräisiä kantoja asiaan. Kanta on tähän saakka ollut jotain sellaista, että ostettavien hävittäjien kappalemäärä ei ole kohdallaan eikä esillä olleisiin kokonaiskustannuksiin sitouduta. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Vastaus kuuluu: mitä milloinkin. Kantaa voidaan siis muotoilla tilanteen mukaan koko ajan uudelleen.

Eduskuntaryhmän kesäkokoukseen jälkeen saatiin lukea vähän tarkempaa (mm. TS, Aamulehti 29.8.): hyvä kapplemäärä uusia hävittäjiä voisi olla kolmanneksen esitettyä pienempi, 40 konetta ja kotimaisia työllisyysvaikutuksiakin toivotaan. Käytännössä näyttää siis siltä, että Vasemmistoliitto hyväksyy hävittäjähankinnan perusteet ja peruslinjan!

Aika uskomatonta tämä tällainen varustelupolitiikan tukeminen, ainakin kolmesta näkökulmasta:

Ensinnäkin valtavat summat olisivat väistämättä pois sosiaaliturvan ja palveluiden järjestämisestä, myös vaikka tie- ja ratahankkeista. Summat ovat niin valtavia, että tuo nyt esille nostettu kolmanneksen pienempi hankinta ei tilannetta paljoa helpota. Olisiko Vasemmistoliittokin todella valmis laittamaan miljardeja hävittäjiin ja siis jatkamaan sosiaaliturvan ja palveluiden leikkaamista? Siltä valitettavasti nyt näyttää.

Toiseksi, hävittäjähankinta kytkisi Suomen entistäkin tiiviimmin Naton aseteknologiaan ja syventäisi tosiasiallista liittosuhdetta. Puolueettomuusvaatimus ja natottamisen vastustaminen, jotka ymmärtääkseni lukevat puolueohjelmissa ja jaetaan kannattajien keskuudessa aika laajasti, ovat jyrkässä ristiriidassa hävittäjähankinnan (60 kpl tai 40 kpl) kanssa.

Kolmas näkökohta on puolustuksellinen. Tiedetään, että Suomen puolustuksen näkökulmasta tällaiset aseet ovat täysin turhia. Kyse on hyökkäysaseista, joilla ilmassa (ja muutenkin) ylivoimaista vihollista vastaan ei ole mitään käyttöä. Tehokkaan puolustuksen järjestämiseksi olisi järkevää panostaa alueelliseen puolustukseen, maavoimiin ja ilmatorjuntaan.

Suomi ei tarvitse edes nykyisiä Hornetteja. Niitä on ilmavalvonnan lisäksi käytetty lähinnä Nato-harjoituksiin sekä joissain operaatioissa kaukomailla. Enimmäkseen ovat seisseet tietenkin kentillä, kun ovat niin kalliita lentääkin. Uusillakin koneilla lenneltäisiin todennäköisesti kaukomaiden Nato-seikkailuissa. Rauhanajan ilmavalvontatehtäviin riittää pieni määrä koneita eikä siihen uusinta uutta tarvitse hankkia.

Hankintaa ajetaan tietenkin juuri nykyisen ulkopoliittisen suunnan vahvistamiseksi. Armeijassa ja ilmavoimissa on myös oma vahva hävittäjälobby, joka mielellään hiplailisi uutta tekniikkaa. Mutta laajasti ottaen siis halutaan vahvempaa kytköstä Natoon ja USA:an. Sitä varten ruokitaan myös koko ajan erilaisia uhkakuvia ja etenkin Venäjä-pelkoa. Milloin on loukattu ilmatilaa, milloin varoitellaan valeuutisista ja trolleista.

Mutta mikä on syynä Vasemmistoliiton myötäilevään kantaan tässä hävittäjäkysymyksessä? En keksi muuta selitystä kuin sen, että hankinnan hyväksyminen on yksi keskeinen ehto seuraavaan hallitukseen osallistumiselle. Sehän tulee tekemään päätöksen hävittäjien hankinnasta. Eikö puolueen pitäisi kuitenkin muodostaa kantansa omalta arvo-, aate- ja etupohjalta eikä muiden puolueiden (ilmeisesti lähinnä sdp:n) sanelusta?

Toivottavasti tähän saadaan puolueelta pian selkeä kanta. Minun mielestäni sen tulisi olla, että uusia hävittäjiä ei tarvita.

Sopimusten vastaiset epäpätevyysvähennykset palautettava ilman eri vaatimusta

VALTUUSTOALOITE
Turun kaupunginvaltuusto
27.8.2018

Sopimusten vastaisten epäpätevyysvähennysten palauttaminen kaupungin työntekijöille

Kunnat ovat maksaneet työntekijöilleen epäpätevyyden perusteella sopimuksia alempaa palkkaa. Palkanleikkauksia on tehty etenkin varhaiskasvatuksen ja sosiaalihuollon työntekijöiltä. Perusteluna palkanalennuksille on käytetty puuttuvaa koulutusta tai työkokemusta. Enimmillään alennus on voinut olla 10 prosenttia palkasta.

Vuodesta 2012 alkaen palkan alentaminen epäpätevyyden perusteella on ollut sopimusten vastaista. Tehtäväkohtaisen palkan pitäisi määräytyä ensisijaisesti työn vaativuuden mukaan. Sopimusten vastainen palkanalennus on voinut koskea mitä tahansa ammattiryhmää, jolla on laissa tai viranomaisen toimesta määritelty kelpoisuusehto.

Myös Turun kaupunki on maksanut vuodesta 2012 väärin perustein alennettua palkkaa suurelle joukolle työntekijöitään. Asia koskee julkisuudessa olleiden tietojen valossa mahdollisesti useampaa sataa kaupungin nykyistä tai entistä työntekijää. Tarkkaa lukumäärää ei ole kerrottu.

Kaupunki on ryhtynyt työntekijöiden oikaisuvaatimusten perusteella toimiin palkkasaatavien maksamiseksi. Joitakin oikaisupäätöksiä on tehty ja uusia valmistellaan, mutta vain mikäli väärin kohdeltu työntekijä itse vaatii oikaisua väärin maksettuihin palkkoihin. Työsopimussuhteessa olleet voivat hakea oikaisua viisi vuotta ja virkasuhteessa olleet kolme vuotta jälkikäteen.

Toimialojen perusyksiköissä (lähiesimiehet) ja henkilöstöhallinnossa aiheutuu runsaasti ennakoimatonta lisätyötä, kun työntekijät joutuvat itse pyytämään työtodistuksiaan vaatiakseen sitten erikseen oikaisua palkkoihinsa.

Turun linja palkkojen alentamiseen ns. epäpätevyysperusteella on ollut muita seudun kuntia kovempi. Kaupunki on soveltanut suurempaa leikkausprosenttia ja peruspalkkakin on usein ollut alempi. Tällainen työnantajapolitiikka on ollut omiaan heikentämään kaupungin mainetta työnantajana. Opiskeluaikanaan epäpätevyysvähennyksistä kärsineet kaupungin työntekijät ovat valmistuttuaan hakeutuneet mieluummin töihin muihin seudun kuntiin.

Olisi paitsi väärin kohdeltujen Turun kaupungin entisten ja nykyisten työntekijöiden oikeuksien toteutumiseksi, myös kaupungin yleisen työnantajamaineen kannalta tärkeää maksaa väärin perustein alennetut palkat ja muodostuneet palkkasaatavat mahdollisimman nopeasti. Kenenkään ei tulisi joutua niitä erikseen kaupungilta vaatimaan.

Edellisen perusteella esitän, että

Kaupunki selvittää palkanmaksusta vastaavana työnantajana aktiivisesti ja oma-aloitteisesti ne työntekijät, joille palkkaa on maksettu sopimuksen vastaisen epäpätevyysvähennyksen perusteella liian vähän ja palauttaa saamatta jääneet palkat välittömästi ilman eri vaatimusta.

Toimialoille osoitetaan välittömästi tarvittava rahoitus palkkasaatavien maksamiseen ja siitä mahdollisesti aiheutuvaan hallinnolliseen lisätyöhön.

Johannes Yrttiaho
kaupunginvaltuutettu (vas)

 

Selvityspyyntö: Arkeologisten löydösten huomioiminen osana Kauppatorin uusimista

SELVITYSPYYNTÖ
Kaupunginhallitus 20.8.2018

Arkeologisten löydösten huomioiminen osana Kauppatorin maanpäällisten rakenteiden uusimista

Kevään ja kesän 2018 aikana Turun kauppatorilla toteutettujen arkeologisten kaivausten löydökset ovat osoittautumassa varsin merkittäviksi. Ne tulevat muuttamaan kuvaa elämästä vanhassa Turussa.

Kaivauksissa esiin on kaivettu mm. 1700-luvun katuverkkoa, toistaiseksi ainakin leveä ja huolellisesti tehty kivetty katu, joka itsessään jo kertoo aiempaa käsitystä paljon vilkkaammasta kaupunkielämästä tässä osassa vanhaa Turkua.

Niin sanotun toriparkin rakentaminen uhkaa kaivausten huolellista loppuunsaattamista. Rakentamisen myötä tärkeitä kerroksia saattaa tuhoutua kokonaan.

Toriparkkihanke on Turussa aiheuttanut pitkään repiviä poliittisia kiistoja ja suuri osa turkulaisista on vastustanut parkkiluolan rakentamista.

Toriparkin rakentamisen aiheuttamien lukuisten haittojen kompensoimiseksi vähintä, mitä kaupunki voi tehdä, on arkeologisissa kaivauksissa paljastuneiden löydösten säilyttäminen tavalla tai toisella, nimenomaan löytöpaikalla kaikkien kaupunkilaisten ja tulevien polvien nähtävinä. Löydösten säilyttäminen voitaisiin huomioida esimerkiksi toripaviljonkeja koskevissa suunnitelmissa.

Selvityspyyntönä esitän, että
kaupunginhallitukselle selvitetään arkeologisten kaivausten tilanne ja eteneminen, löydökset ja alustava arvio niiden merkityksestä. Lisäksi hallitukselle selvitetään mahdollisuudet löydösten säilyttämiseen löytöpaikalla ja niin, että ne voidaan pitää ainakin osittain yleisön nähtävinä. Selvityksen perusteella hallitus päättää muutoksista torin maanpäällisten rakenteiden uusimista koskeviin suunnitelmiin.

Johannes Yrttiaho
kaupunginhallituksen jäsen (vas)

Kansanmurhan ja valtioterrorin Suomi

Puhe toverihaudoilla 1. toukokuuta 2018, Turun hautausmaa

Hyvät toverit!

Muistamme tänä vuonna sadan vuoden takaista Suomen sisällissotaa ja sen jälkiselvittelyitä.

Sodassa, sen jälkeisissä teloituksissa ja vankileireillä kuoli ainakin 37 000 suomalaista. Vankileireille sullottiin toukokuusta 1918 alkaen 80 000 ihmistä. Leireillä kuoli 13 500 vankia. Sodassa ja leireillä tapetuista valtaosa oli tavallisia työläisiä, läheskään kaikki eivät olleet osallisia taisteluihin tai väkivaltaisuuksiin.

Eri lähteistä riippuen surmansa saaneiden luvut vaihtelevat. Kuolonuhrien laskeminen ei tänä päivänä olekaan olennaista, vaan on syytä pohtia, mitkä voimat uhreista ovat vastuussa ja ovatko nämä voimat vieläkään tunnustaneet tekojaan.

Hyvät toverit!

Sata vuotta sitten käydyn sodan myötä tähän maahan käytännössä perustettiin se valtio, jota nykyisin sanomme Suomen tasavallaksi. Ei ole liioiteltua sanoa, että se valtio syntyi kansanmurhan ja puhdistusten pohjalle. Sotatoimien päätyttyä ei valkoinen armeija jäänyt toimettomaksi. Päällystö, ja valtiovalta kaiken takaajana, salli silmittömät kostotoimet: julmat pahoinpitelyt, raiskaukset ja murhat. Erityisen verenhimoisia ja tehokkaita murhaamaan olivat valkoisten ns. lentävät osastot eri puolilla maata. Ei ollut merkitystä sillä, oliko osallistunut taisteluihin, vihjekin työväenliikkeeseen kuulumisesta riitti hengen menettämiseen.

Valkoisten joukkojen ylipäällikkö, tsaarin armeijasta virattomaksi jäänyt upseeri Mannerheim oli jo sodan aikana antanut Ammutaan paikalla -päiväkäskyn, joka kielsi vankien ottamisen ja oli käytännössä kehotus pidäkkeettömään tappamiseen. Se ennakoi hirvittävää verilöylyä.

Käsky osoitti, että valkoisten tavoitteena sodassa ja sen jälkiselvittelyissä oli puhdistaa kansasta ne, jotka olivat sotaa edeltäneinä vuosina kehdanneet nousta ja järjestäytyä vaatiakseen ihmisarvoista elämää: kansanvaltaa, jatkuvan elintarvikepulan ratkaisemista, sosiaalista turvaa ja säällistä kohtelua työssä: työajan lyhentämistä, työolosuhteiden ja palkan parantamista.

Vasta joitakin viikkoja sodan jälkeen kenttäoikeudet ja vielä myöhemmin kesällä valtiorikosoikeudet alkoivat langettaa tuomioita. Tuolloinkin toimittiin keskeisten oikeusperiaatteiden vastaisesti, mm. puolustuksen järjestäminen oli käytännössä mahdotonta.

Ammutaan paikalla -käskyllä valloilleen päästetty terrori sai sodan jälkeen organisoidun muodon vankileireillä, joihin suljettiin yli 80 000 punavankia, joukossa paljon naisia ja lapsia. Leireillä vankeja teloitettiin ja tapettiin tarkoituksellisesti nälkään sekä pilatusta ruoasta, aliravitsemuksesta ja olemattomasta hygieniasta seuranneisiin tauteihin.

Hyvät toverit!

Suomen hallitus suunnitteli kymmenien tuhansien punavankien kuljettamista Saksaan pakkotöihin. Saksalaiset joukot, jotka lopulta ratkaisivat sodan valkoisten eduksi, eivät suinkaan tulleet auttamaan vapaaehtoisesti tai ilmaiseksi. Suomalaiset porvarit lupasivat saksalaisille yrityksille ja Saksan valtiolle vastineeksi erioikeuksia suomalaisiin luonnonvaroihin ja koko talouselämään. Avusta oli tarkoitus palkita myös järjestämällä Suomesta orjatyövoimaa saksalaisiin kaivoksiin, tehtaisiin ja länsirintaman työkomppanioihin, joiden olot vetivät hyvinkin vertoja täkäläisille vankileireille.

Senaatti antoi jo 16. toukokuuta 1918 esityksen eduskunnalle vähintään kolmeksi vuodeksi pakkotyöhön tuomittujen vankien siirtämisestä pakkotyöhön Suomen rajojen ulkopuolelle. Heinäkuussa eduskunta hyväksyi (9.7.1918) tätä koskevan lain. Saksan kanssa oli sovittu, että Suomen valtio saisi 3 markan korvauksen jokaista vankityöpäivää kohden. Tukholmassa lehdet kirjoittivat orjakaupasta. Saksan Itämeren divisioonan komentaja ja Suomen käskynhaltija Rudiger von der Goltz totesi heinäkuussa Suomen operaatiosta vastanneen kenraali Ludendorffin kyselyihin, että Suomen hallituksen kanssa puhe oli ollut 20 000 – 30 000 vangin lähettämisestä Saksaan.

Hyvät toverit!

Näiden suunnitelmien tielle tuli Saksan tappio maailmansodassa syksyllä 1918. Jos tappio olisi lykkäytynyt, olisi Suomen punaisten puhdistaminen ollut vielä paljon laajempaa ja totaalisempaa. Tukholmassa lehdet olivat jo pitkään kirjoittaneet Suomen raakuuksista. Muuttunut kansainvälinen tilanne pakotti myös Suomen hallituksen hakemaan uusia tukijoita ja samalla kansainvälinen paine leiriolojen parantamiseksi ja vankien vapauttamiseksi voimistui.

Merkittävä syy punavankien pelastumiselle ja terrorin laantumiselle oli myös kotimaisten työnantajien työvoimantarve. Punavankeja oli toki tuomittu pakkotöihin myös kotimaisiin teollisuuslaitoksiin, mutta työnantajien tarve saada vangit työkykyisinä takaisin kotiseutujensa maatilioille ja teollisuuslaitoksiin pelasti monet vankeuden jatkumiselta ja nälkäkuolemalta.

Monet vankileirit Suomeen kuitenkin jäivät vielä melkein kolmeksi kymmeneksi vuodeksi.

Hyvät toverit!

Terrori jatkui Suomessa 1920-40-luvuilla, aina jatkosodan päättymiseen saakka. Suomi siirtyi luokkasodan teloituksista ja leireistä valtioterrorin ja oikeistodiktatuurin aikaan. Siihen kuuluivat lakkojen väkivaltainen murtaminen ja Pihkalan kaartit, lapualaiskyyditykset, työväentalojen tuhopoltot ja kirjapainojen tuhoaminen; kansalaisoikeusien riistäminen, kansanedustajien kyyditykset ja pidättäminen ja koko SSTP:n eduskuntaryhmän vangitseminen; työväenliikkeen aktiivien ja järjestöjen jatkuva kontrolli ja valvonta, aktiivien vangitseminen ja järjestöjen toiminnan kieltäminen.

Jatkosodan aikana suomalaisiin keskistysleireihin suljettuja sotavankeja ja työväenliikkeen aktiiveja pahoinpideltiin, tapettiin ja käytettiin pakkotöissä mm. suuryritysten työvoimana. Jatkosodassa valloitettujen alueiden sotarikokset ja sodan aikaiset keskitysleirit ovat vielä melkeinpä avaamaton lukunsa Suomen historiassa. Vastaavalla logiikalla, vaikka toki paljon suuremmassa mittakaavassa, toimi Hitlerin Saksa. Terrorin ja keskitysleirien alkuperäinen tarkoitus oli vaientaa ja tuhota vasemmisto ja toimia suurten yritysten pakkotyövoimareserveinä. Myöhemmin niistä tuli työssä loppuun käytettyjen ja puhtaaksi ryöstettyjen miljoonien ihmisten tuhoamisleirejä.

Suomessa vangittiin vuosina 1919-44 tuhansia vasemmistolaisia työväenliikkeen aktiiveja. Virallisilla päätöksillä teloitettiin yli 80 ihmistä. Lisäksi tulevat vielä ne, jotka ammuttiin omien toimesta jatkosodan rintamilla tai välittömästi rintaman takana. Upseerien toteuttamat ampumiset tai etulinjassa tapattamiset painottuivat työväenliikkeen aktiiveihin, ja tunnettuihin ”punaisiin” sukuihin. Viimeisiä virallisia vangittujen teloituksiakin pantiin täytäntöön aivan syksyn 1944 aselepoon ja välirauhaan saakka. Toimittiin vuoden 1918 valkoisen voiton ja puhdistusten suuntaviivojen mukaisesti, ikään kuin kesken jäänyttä jatkaen.

Hyvät toverit!

Tämän punavankien joukkohautojen yhteismuistomerkin pystyttänyt sukupolvi oli kokenut sodan ja leirihelvetit omakohtaisesti. Kivipaaden pystyttäminen aiempien puisten muistomerkkien tilalle onnistui vasta vuonna 1945. Voikin sanoa, että vasta tuolloin koitti vapautus siitä terrorista, joka vuonna 1918 oli alkanut.

Työväenliikkeen toimintaoikeuksien palauttaminen, liikkeen vahvistuminen ja oikeistopuolueiden kurssinmuutos hävityn sodan muodostaman pakon edessä mahdollistivat hyvinvointivaltion rakentamisen. Punaorpojen lapset ja etenkin lastenlapset saattoivat käydä kouluja ja päästä turvattuun työelämään. Myös sosiaalinen nousu kävi Suomessa mahdolliseksi 60-80-luvuilla. Köyhyys ei enää periytynyt.

Tätä kaikkea nyky-Suomessa nyt puretaan. Kuinka lyhyeksi onkaan jäämässä tuo tasa-arvon aika maamme historiassa. Natsi-Saksan kanssa turmioon syöksynyt valkoinen valta luikerteli esiin jostain sieltä syvältä, minne se oli vetäytynyt piileksimään ja haavojaan nuolemaan. Aivan kuin se olisi odottanut hetkeä, jonka maailmanpolitiikan 1980-90 -luvun taitteen mullistukset tarjosivat.

Hyvät toverit!

Nyt nämä samat oikeistovoimat ovat asialla, kun Suomea militarisoidaan, viedään sotilasliitto Natoon ja tehdään ennätyksellisen suuria aseostoja, kuten kymmenien miljardien hävittäjähankintoja. Tai kun aivan systemaattisesti lietsotaan pelon ilmapiiriä ja mm. yleistä Venäjän vastaista mielialaa, lisätään kansalaisten valvontaa ja suojelupoliisin toimivaltaa.

Samat oikeistovoimat olivat asialla, kun isäntämaasopimus, jolla Suomen maaperä avattiin vieraan vallan asevoimien käyttöön, hyväksyttiin virkamiespäätöksillä eikä eduskuntaa päästetty asiasta päättämään. Menettelyn perustuslain mukaisuus voitaisiin selvittää kymmenen kansanedustajan allekirjoittamalla vaatimuksella perustuslakivaliokunnalle. Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton kevätpiirikokous päätti 14. huhtikuuta yksimielisesti esittää tällaisen vaatimuksen Vasemmistoliiton eduskuntaryhmälle.

Hyvät toverit!

Meidän on estettävä oikeistovoimien eteneminen. On selvää, että isäntämaasopimus tulee irtisanoa ja itänaapuria vastaan suunnattu epävarmuuden tai suoranaisen konfliktin lietsominen lopettaa. Asehankintamäärärahat on vähintäänkin jäädytettävä. Onhan niin monien sosiaalietuuksienkin taso viime hallitusten kausilla jäädytetty ja etuuksia myös erikseen leikattu. Tolkuttomista hävittäjähankinnoista on luovuttava. Työsuhdeturvan romuttamista ei pidä sallia ja työttömyysturvan leikkaukset ja aktiivimallin kaltaiset rankaisutoimet tulee kumota. On huolehdittava opiskelijoiden, työtätekevien ja työttömien, lapsiperheiden ja eläkeläisten toimeentulosta ja kunnollisista palveluista.

Hyvät toverit!

Vuoden 1918 tapahtumien valtiollinen muistaminen on tähän saakka ollut ulkopuolelle asettuvaa ja siten historiallisesti valheellista ja valtion vastuuta peittelevää.

Vuoden 1918 sodassa ja sitä seuranneissa tapahtumissa sekä valkoisen Suomen vuosissa 1919-44 oli kysymys sotarikoksista, kansanmurhasta, puhdistuksista ja vainoista, jotka kaikki vähintäänkin salli ja sormien läpi katsoi, mutta myös aktiivisesti toimeenpani Suomen valtio.

Vaikeneminen valkoisesta vallasta ja valtioterrorista on ollut harvinaisen pitkäkestoista. Ja sen voi sanoa tapahtuneen Suomen valtion suojeluksessa ja aloitteesta. Joulukuussa 1918 valtionhoitaja P.E. Svinhufvud antoi yleisen syytesuojan valkoiselle osapuolelle. Myöhemmin syytesuoja esti omaisia saamasta oikeutta tai edes selvyyttä läheistensä kohtaloista. Syytesuoja oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että vuoden 1918 tapahtumista vaiettiin vuosikymmeniksi. Maahan laskeutui valkoinen hämärä.

Ensimmäisiä murtumia tähän hiljaisuuden muuriin onnistui lyömään Väinö Linna, joka teoksellaan ”Täällä Pohjantähden alla” nosti kansan syvien rivien kokemukset julkisiksi. Sitä seurasi kriittisemmän yliopistollisen tutkimuksen aalto, mutta edelleen kuva historiasta jäi vääristyneeksi. Merkittäviä valkoisen vapaussotamyytin murtamiseen pyrkineitä tutkimuksia on sittemmin julkaistu joitakin, ehkä tärkeimpänä Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle (1993).

On kuitenkin selvää, että akateemiselta tutkimukselta vie nykyvauhdillakin vielä kymmeniä vuosia, ennen kuin todenmukainen kuva näiden häpeällisten vuosien valtiollisesta historiasta vakiintuu. Nykyisen yliopistopolitiikan aikana ei enää myöskään voi täysin luottaa akateemisen tutkimuksen vapauteen. Yliopistolaitos on yhä vahvemmin riippuvainen yksityisestä rahasta, suurten yritysten ja merkittävien työnantajien lahjoituksista.

Hyvät toverit!

Valtion tulisi palauttaa punaisten kansalaistensa kunnia. Suomessa tarvitaan vuoden 1918 ja myös sitä seuranneiden vuosikymmenten sotarikosten, kansanmurhan ja valtioterrorin tutkinta, todentaminen ja valtiollinen ja virallinen tunnustaminen. Olisi asetettava totuuskomissio, jollaisia raakojen sisällissotien jälkeen on eri puolilla maailmaa asetettu. Lisäksi tulisi asettaa kansainvälinen tutkimusryhmä ja valtion budjetissa vuosittain osoittaa määräraha vuosina 1918-44 tapahtuneiden ihmisoikeus- ja sotarikosten selvittämiseksi.

Omaisten yksilöllisten tutkimuspyyntöjen tutkinta sekä vihjeiden ja laajan muistitiedon kokoaminen tulisi järjestää. Selvittämättä jääneet ihmiskohtalot tulee viimein valaista.

Ensimmäisten tulosten julkaisemisen välitavoitteeksi voitaisiin ottaa vuosi 2024, jolloin tulee kuluneeksi 80 vuotta jatkosodan päättymisestä ja demokratian läpimurrosta Suomessa.

Hyvät toverit!

Suomen valtion tulee viimeinkin ottaa vastuu teoistaan.

 

 

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä: Turun uuden kaupunginjohtajan puututtava sosiaaliseen ja alueelliseen eriarvoistumiseen

KANNANOTTO
11.9.2017
Vasemmistoliiton Turun valtuustoryhmä

Turun uuden kaupunginjohtajan puututtava sosiaaliseen ja alueelliseen eriarvoistumiseen

Turun kaupunginjohtajahaku on auki 20. syyskuuta saakka. Vaikka julkisuudessa on jo spekuloitu uuden johtajan nimillä, odottaa Vasemmistoliiton Turun valtuustoryhmä, että kaikki hakijat ovat selvillä ja päättää vasta sitten, kenen taakse asettuu.

Ryhmä edellyttää tulevalta kaupunginjohtajalta vahvaa käytännössä osoitettua kokemusta kunnallishal-linnon johtotehtävistä. Pelkkä kelpoisuusehdoissa todettu ”perehtyneisyys kunnallishallintoon” ei siis riitä. Vasemmistoliiton ryhmä haluaa kaupungin johtoon henkilön joka on sitoutunut julkishallintoon.

Vasemmistoliiton ryhmä katsoo, että kokoomuslaiset kaupunginjohtajat Mikko Pukkinen ja Aleksi Randell ajoivat virassaan liiaksi elinkeinoelämän etuja. Kumpikin myös siirtyi Turun kaupunginjohtajan virasta elinkeinoelämän etujärjestön johtoon, Pukkinen EK:n ja Randell Rakennusteollisuuden palvelukseen. Suomessa on viimeaikoina nähty useiden julkishallinnon johtavien viranhaltijoiden loikkaavan julkisesta virasta myös sosiaali- ja terveysalan yhtiöiden johtotehtäviin.
-Emme halua kaupunginjohtajaksi elinkeinoelämähakuista uraohjusta, vaan julkishallintoon sitoutuneen henkilön, Vasemmistoliiton ryhmä alleviivaa. Se on pitänyt esillä ns. karenssiajan lisäämistä uuden kau-punginjohtajan johtajasopimukseen, jotta loikkaaminen virkakauden jälkeen kaupungin kanssa kilpailevan tai sille palveluja myyvän yksityisen tahon palvelukseen voitaisiin estää.

Kokoomuslaisten kaupunginjohtajien aikana huomio on kohdistunut liiaksi yksityisiin kaupunkikehitys-hankkeisiin Turun keskustassa – rakennusteollisuuden ja muun elinkeinoelämän etujen auliiseen palvele-miseen. Julkinen asuntorakentaminen on puristettu lähes olemattomaksi. Tonttipolitiikalla ja kaavoituksella on tuettu yksityistä rakentamista. Asuinalueiden julkiset palvelut ja asumisviihtyvyyden kehittäminen on laiminlyöty. Palveluita on leikattu ja yksityistetty. Kaupungin koulut eriytyvät ja eriytyminen uhkaa myös varhaiskasvatuspalveluita, joita kovaa vauhtia yksityistetään.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä toivoo uudelta kaupunginjohtajalta sitoutumista elinkeinoelämän etujen sijasta kuntalaisten etuihin, turkulaisten arkisen elämän kannalta tärkeisiin asioihin. Valtuuston luottamusta nauttivan johtavan viranhaltijan tulee panostaa erityisesti alueellisiin sosiaali-, terveys-, varhaiskasvatus- ja koulutuspalveluihin.
-Edellytämme uudelta kaupunginjohtajalta sitoutumista kaupungin sosiaalisen ja alueellisen eriytymisen torjumiseen ja julkisen asuntorakentamisen edistämiseen, ryhmä toteaa.

Lisätiedot:
Johannes Yrttiaho
puheenjohtaja
Vasemmistoliiton Turun valtuustoryhmä