Lyhyesti sotesta

Hyvän sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta tärkeintä on osoittaa julkisille palveluille riittävä rahoitus. Tarvitaan lisää hoitajia ja lääkäreitä. Kunnissa on korkea osaaminen perusterveydenhuollon (terveyskeskukset) ja sosiaalipalvelujen järjestämiseen. Kunnilta puuttuu kuitenkin rahoitus näiden tehtävien hyvään hoitamiseen. Henkilökuntaa on liian vähän ja siksi syntyy jonoja eikä esimerkiksi hoivakodeissa saada annettua asiakkaille heidän tarvitsemaansa hoivaa. Yksityistäminen on heikentänyt palveluiden laatua.

Kalliit erikoistason palvelut voidaan siirtää maakuntaan, jossa ne ovat paremmin demokraattisen valvonnan piirissä kuin nykyisissä sairaanhoitopiireissä. Perustason palvelut tulee hoitaa jatkossakin kuntien työnä. Se on edelleen toimiva ratkaisu, kunhan vain rahoitus on hoidettu. Palveluiden yksityistämistä tulee rajoittaa ja kieltää voiton tavoittelu sotepalveluissa lailla.

Juha Sipilä ja Petteri Orpo veivät väkisin läpi sote-markkinamallia. Näin he sotkivat suomalaisiin sotepalveluihin suurten yhtiöiden bisnekset. Samalla olisi tehty kolmen miljardin euron leikkaukset. Nämä kaksi perusongelmaa johtivat siihen, että koko hanke törmäsi kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin.

Sipilän-Orpon sotemallin valmistelu nieli vuosina 2017-19 jopa 200 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa. Tämäkin summa olisi voitu käyttää kipeästi kaivatun henkilökunnan palkkaamiseen.

Mainokset

Ulkomainen halpatyövoima polkee palkkoja

Lounais-Suomessa on yli tuhat laivarakentajaa työttömänä, mutta silti työnantajat puhuvat työvoimapulasta. Tosiasiassa ulkomainen työvoima on vienyt vuosien saatossa yhä suuremman osan töistä. Työvoimapulaa suurennellaan puheissa, jotta ratkaisuksi voitaisiin tarjota lisää ”työperäistä maahanmuuttoa” ja palkkojen alasajo voisi jatkua. Alipalkattujen kolmen euron työntekijöiden vaikutus näkyy. Metalliteollisuuden reaalisten tuntipalkkojen kehitys on kymmenvuotiskaudella 2007-2017 ollut vain yhden prosentin suuruinen!

Metallin reaalipalkat nousseet kymmenessä
vuodessa vain prosentin.

Heikon palkkakehityksen taustalla on paitsi ulkomainen työvoima myös tarkoituksella ylläpidetty massatyöttömyys. Kun työttömyys on korkealla, verotuloja kertyy vähemmän ja julkisen talouden säästöt kiihtyvät, palveluista ja sosiaaliturvasta leikataan. Palkkojen sekä muiden työehtojen polkeminen kiihtyy, koska kiristyvä kilpailu työstä pakottaa työttömät ottamaan työtä vastaan aiempaa heikommin ehdoin. Tätä pahoinvoinnin kehää valtiovalta – erivärisinä vaihdelleet hallitukset – on tietoisesti ylläpitänyt 90-luvulta saakka.

EU- ja eurojäsenyyksien ehkä tärkeimpänä antina työnantajien näkökulmasta oli kuitenkin juuri työvoiman vapaa liikkuvuus.Ulkomaisesta halpatyövoimasta tuli keskeinen osa suomalaisia työmarkkinoita. Se on osa työvoiman tarjonnan lisäämisen politiikkaa, samaa mitä heikolla irtisanomissuojalla, työttömyysturvan leikkauksilla, aktiivimalleilla ja onnettomalla työvoimapolitiikalla Suomessa ajetaan. Työtä on pakko ottaa vastaan heikommilla ehdoilla. Palkat ja muut työehdot joustavat tässä pelissä alaspäin.

Alipalkkauksen kriminalisoiminen, lakisääteinen minimipalkka, viranomaisvalvonnan lisääminen, parempi tilaajavastuu, veronumeron käyttöönotto sekä ammattiliittojen laajempi kanneoikeus estäisivät alipalkkausta ja ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä. Ulkomaisen työvoiman saatavuusharkintaa eli tarveharkintaa tulisi kiristää. Ruotsissa saatavuusharkintaa ei ole lainkaan. Siellä ”työperäisen maahanmuuton” ongelmat ovat räjähtäneet käsiin.

Johannes Yrttiaho
kaupunginvaltuutettu
varakansanedustaja

Kirjoitus on julkaistu Teollisuuden Vaikuttajat -lehdessä 1/2019.

Vaaliteesit 2019

LINJA PITÄÄ – Hävittäjämiljardit hyvinvointiin!

Suomessa suunnitellaan kymmenien miljardien eurojen hävittäjähankintaa. Samaan aikaan vanhustenhoito, lasten varhaiskasvatus ja monet muut palvelut ovat heikentyneet ja ihmisten toimeentulovaikeudet kasvavat. Sanomalla ei hävittäjille sanomme kyllä rauhalle ja lasten, perheiden ja ikäihmisten hyvinvoinnille!

Arvokas vanhuus kaikille!
Kasvavan vanhusväestön hoiva on laiminlyöty pitkään. Hoivasta on tehty bisnestä. Lakiin tarvitaan sitova hoitajamitoitus, jota korotetaan hoitoisuuden mukaan. Valvontaa pitää kiristää ja rikkeistä rangaista. Hoivapalvelujen yksityistäminen on lopetettava ja voiton tavoittelu estettävä. Julkisia hoivapalveluita, palveluasumista ja vanhusten kotihoitoa, on vahvistettava. Henkilökunnan palkkoja pitää nostaa, jotta raskaisiin töihin saadaan riittävästi motivoitunutta ja osaavaa väkeä.

Eläkeköyhyys pois!
Suomessa eläkeikä tietää entistä useammalle köyhyyttä. Eläkeköyhyys voidaan poistaa. Kansan- ja takuueläkkeiden sekä pienten työeläkkeiden tasokorotusten ohella on korjattava ns. taitettu työeläkeindeksi vähintään puoliväli-indeksiksi, jotta turvataan eläkkeiden ostovoima. Puoliväli-indeksi oli käytössä vuosina 1977 – 95, kun eläkerahastot olivat vain  murto-osa nykyisestä yli 200 miljardista eurosta. Nykyisissä rahastoista riittää kyllä rahaa eläkkeiden korotuksiin. Ylisuuria eläkkeitä tulee rajata eläkekatolla.

Hyvinvointia lapsille ja perheille!
Lapsiperheiden toimeentulovaikeudet kasvavat. Perheiden toimeentuloa ja palveluita on leikattu raskaasti. Lapsilisien leikkaukset on peruutettava. Tarvitaan tasokorotus kaikkiin lapsiperheiden tukiin ja etuuksien lapsikorotuksiin. Pienituloisten perheiden toimeentuloa voidaan helpottaa myös lapsi- ja yksinhuoltajavähennyksillä verotuksessa. Lasten oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen on palautettava. Ryhmäkokoja on pienennettävä. Varhaiskasvatuksen yksityistäminen on mennyt liian pitkälle ja suuret ketjut ovat vallanneet markkinoita. Olisi johdonmukaista kieltää voiton tavoittelu lasten varhaiskasvatuspalveluissa, kuten se on kielletty perusopetuksessakin.

Koulutus vahvistaa tasa-arvoa!
Lähikoulu antaa parhaat eväät opintielle. Oppilasryhmien pienentäminen on tehokkain tapa nostaa perusopetuksen laatua. Ryhmäkokojen ylärajasta pitää säätää lailla. Ammattiopetuksen resurssien leikkaaminen vaikeuttaa yhä useamman nuoren mahdollisuutta hankkia ammattitutkinto. Heitä uhkaa työelämän ulkopuolelle suistuminen. Lähiopetukseen ja oppilashuoltoon on panostettava. Pienten lukioiden rahoituksen leikkaaminen lisää eriarvoisuutta. Ammattiopetuksen ja lukioiden rahoitusta pitää lisätä, leikkaukset ja keskittäminen perua. Toisen asteen koulutuksesta on tehtävä maksutonta.

Työttömille työtä!
Varsinais-Suomessa puhutaan positiivisesta rakennemuutoksesta ja työvoimapulasta, vaikka ammattilaisia on työttömänä. Tilanne on seurausta ulkomaisen halpatyövoiman väärinkäytöstä. Työvoimapolitiikalla on syvennetty työttömyyttä: palkkatuella työllistämisestä on leikattu ja lisätty toimenpiteitä, josta ei makseta palkkaa. Työttömyysturvan kestoa ja tasoa on leikattu. Työttömyysturva on palautettava 500 päivään, karenssit poistettava ja aktiivimalli peruttava. Rankaisemisen ja palkattoman pakkotyön sijaan tarvitaan oikeaa työtä.

Työstä kunnon palkka!
EU-tason talouskuripolitiikka johtaa palkanalennuksiin eli sisäiseen devalvaatioon. Palkkoja on poljettu pitämällä yllä työttömyyttä ja käyttämällä alipalkattua ulkomaista työvoimaa. Palkkojen nollakorotukset ovat heikentäneet ostovoimaa. Kiky-sopimuksella leikattiin julkisen puolen työntekijöiden lomarahoja ja pidennettiin työaikaa. Työntekijän suojelua on heikennetty mm. helpottamalla irtisanomista ja lisäämällä paikallista sopimista. Irtisanomissuojaa ja palkkatasa-arvoa pitää parantaa. Harmaata taloutta on torjuttava, tilaajavastuuta kiristettävä ja otettava veronumeroihin perustuva rekisteröityminen laajaan käyttöön. Alipalkkaus on kriminalisoitava ja säädettävä lakiin minimipalkka, viranomaisvalvontaa on lisättävä ja liitoille annettava kanneoikeus.

Yksityistäminen seis!
Valtio on leikannut kuntien valtionosuuksia ja ajanut ne yksityistämään mm. vanhustenhoitoa, varhaiskasvatusta, terveyskeskuksia sekä myymään tuottavaa omaisuuttaan. Yksityistämispolitiikka on johtanut voitontavoitteluun palveluiden laadun ja henkilöstön kustannuksella. Voitontavoittelu hyvinvointipalveluilla tulee kieltää. Valtion omaisuuden myynti on mahdollistanut pikavoitot yksityisille sijoittajille ja samalla on menetetty julkinen kontrolli yhteiskunnan kannalta tärkeisiin toimintoihin. Kuntien ja valtion omaisuuden myyminen on lopetettava. Julkisen vallan on vahvistettava jalansijaansa talouselämässä.

Kestävää energiapolitiikkaa!
Energiantuotannossa ja liikenteessä syntyvät päästöt tuhoavat maapallon ilmakehää. Päästöjä on vähennettävä. Kivihiilen ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä pitää siirtyä uusiutuviin energianlähteisiin. Liikenteen sähköistäminen, biopolttoaineet sekä tuuli- ja aurinkovoima ovat osa ratkaisua. Hajautetulla sähkön ja lämmön tuotannolla ehkäistään monopolien syntymistä ja energian kuluttajahintojen nousua. Ydinvoimasta on pyrittävä eroon.

Luonnon puolella!
Suomen metsiä, soita ja vesistöjä on vaalittava. Turpeen energiakäyttö tuhoaa soiden eliömaailmaa, pilaa vesistöt sekä aiheuttaa tulvia. Itämeren suojelun kannalta on tärkeää siirtyä ruoppausmassojen läjittämiseen maalle. Kaavoituksessa on huomioitava asumisviihtyvyys, kulttuuriarvot ja ympäristö.

Joukkoliikenne kattavaksi ja edulliseksi!
Joukkoliikennettä on kehitettävä koko maassa. Julkisen vallan asemaa raide- ja linja-autoliikenteessä tulee vahvistaa nykyisen yksityistämisen sijaan. Valtion rahoituksella voidaan taata edulliset lippujen hinnat ja kattava palvelu. Varsinais-Suomessa tulee kehittää junayhteyksiä Saloon, Uuteenkaupunkiin ja Loimaalle.

Ei hävittäjille – kyllä rauhalle!
Suomi on viety osaksi USA:n sotilasblokkia. Liittosuhteen ylläpitämiseksi halutaan hankkia 64 uutta hävittäjää. Kyse on hyökkäysaseista, joita puolueeton maa ei missään oloissa tarvitsisi. Kustannukset nousevat 30-40 miljardiin euroon. Raha on pois kansalaisten toimeentulosta ja hyvinvoinnista. Varustelupolitiikka tekee Suomesta maalitaulun kansainvälisissä konflikteissa. Puolueettomuuspolitiikalla, asevarustelun lopettamisella ja alueellisella maanpuolustuksella, itsenäisillä ja hyvillä Venäjä-suhteilla sekä kansainvälisellä rauhantyöllä varmistetaan Suomen turvallisuus.

 

Turun kaupunki tervehtii 125-vuotiasta Metalli 49:ä

Turun kaupungin virallinen tervehdys Metalli 49:n 125-vuotisjuhlassa, kaupunginhallituksen jäsen Johannes Yrttiaho

Arvoisa juhlaväki, arvoisat Turun ystävyyskaupungin, Pietarin Koneenrakentajien ammattiliiton edustajat!

Meri, merenkulku ja meriteollisuus ovat vaikuttaneet Turun kaupungin lähes 800-vuotiseen historiaan ehkä enemmän kuin mikään muu voima. Onkin suuri ilo ja kunnia onnitella Turun kaupungin puolesta Turun metallityöväen ammattiosasto 49:ä (nykyistä Turun teollisuustyöväen ammattiosastoa) 125 vuoden taipaleesta. ”Neljäysi” on historiassaan tunnettu paitsi telakka- ja metalliteollisuuden työntekijöiden voimakkaana yhteenliittymänä ja edunvalvojana, myös kaupungin aloitteellisena yhteistyökumppanina sekä lukuisten turkulaisten poliittisten vaikuttajien poliittisena kotina.

Metalliteollisuuden työntekijöiden vaikutus Turun kaupungin ja koko Suomen kehitykseen on ollut huomattava. Teollisuudenalan nousu toisen maailmansodan jälkeen ensin sotakorvausten ja sitten Neuvostoliiton kaupan myötä, suuntasi koko Turun kaupungin kasvua. Tuotanto tarvitsi tekijöitä, työläiset tarvitsivat asuntoja ja palveluita. Neuvostoliiton kauppa ja metalliteollisuuden kasvu toivat kaupungille verotuloja, jotka käytettiin työläisperheiden asumisolojen ja hyvinvoinnin kohentamiseen. Syntyivät Turun suuret lähiöt, rakennettiin monet hyvinvointi- ja terveyspalvelut, terveyskeskukset, koulut ja päiväkodit sekä vanhuuden turvaksi vanhainkodit. Yhtä jalkaa syntyi koko suomalainen hyvinvointivaltio. Voikin sanoa, että niillä laivoilla, joita osa teistäkin – arvoisa juhlaväki – oli rakentamassa, ja jotka Aurajokisuun ja Pansion telakoilta maailmalle lähtivät, rakennettiin 60-70 ja 80 -luvuilla nopeasti kasvanut hyvinvoinnin Turku.

Yhä edelleen Turun telakka on kaupungille korvaamaton. Telakkaan liittyvät kaupungin verotulot ovat arviolta 4-5 miljoonaa euroa vuodessa ja lähivuodet lupaavat kasvua.

Laivanrakennusteollisuuden raskaat rakennemuutokset, joita turkulainen metallityöväki on kausittain joutunut käymään läpi, ovat siis aina olleet koettelemus myös Turun kaupungille. Turkulaisia metallityöläisiä ja heidän järjestönsä kamppailua on monesti ollut kiittäminen siitä, että tuulinen telakka-ala on noussut syvästäkin aallonpohjasta. On tarvittu vaatimusliikkeitä valtiovallan suuntaan. On pitänyt patistaa laiskaa pääomaa liikkeelle suomalaisen ammattitaidon ja työpaikkojen turvaamiseksi.

Kuten tiedämme, sotien jälkeisen ajan metalliteollisuuden nousu ohjautui Metalli 49:än jäsentulvana ja sellaisella voimalla, että järjestöstä tuli monessa suhteessa ohittamaton – niin työmarkkinoilla kuin politiikassakin, niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Ammattiosaston vaikuttajia istui jo sotakorvausten aikaan niiden toimittamisesta vastanneen Sotevan hallinnossa; ammattiosastosta on noussut liittonsa näkyviä vaikuttajia, kunnanvaltuutettuja ja kansanedustajia.

”Neljäysi” on ollut liittonsakin haastaja. Omapäisyyttä on tarvittu, jotta kurssi on saatu pidettyä kovissakin paikoissa. Voima muutoksen tekemiseen on noussut aina työpaikoilta, oli sitten kyse palkoista ja työehdoista, työttömyysturvasta ja eläkkeistä tai kaikkien turkulaisten hyvinvointia koskevista päätöksistä Turun kaupunginvaltuustossa, hallituksessa ja lautakunnissa. Turun kaupunginvaltuutettuina ja muissa merkittävissä kaupungin luottamustehtävissä toimineita ammattiosaston vaikuttajia ovat olleet muiden muassa Ensio Laine, Pekka Silander, Ossi Ahokas, Pekka Paavilainen, Auvo Salama, Raija Helin, Sauli Saarinen, Martti Kekola, Pertti Nurmi, Jari Ketola ja Pasi Heikkilä.

Turun kaupungin kannalta ehkä merkittävin osoitus Metalli 49:n kauas katsovasta aloitteellisuudesta saatiin vuonna 1985, kun ammattiosaston voimin järjestettiin mittava idänkauppaa käsitellyt konferenssi Turun Hamburger Börsissä. Laajasti eri yhteiskuntapiirejä ja vaikuttajaryhmiä koonneella tapahtumalla oli sosiaalinen tilaus ja tarve: Vielä 80-luvulla Turussa tehtiin Neuvostoliiton vientiin enemmän vientituotteita kuin millään muulla Suomen paikkakunnalla. Mainitun idänkaupan tilaisuuden pohjalta Metalli 49 esitti Turun kauppakorkeaan perustettavaksi Itäkaupan professuuria – tutkimaan kauppaa ja kouluttamaan sen tekijöitä. Kauppakorkean johto innostui nopeasti aloitteesta ja hankkeelle alettiin järjestää rahoitusta valtiolta ja alueen yrityksiltä, mutta ratkaisevaa oli, että Turun kaupunki lähti mukaan. Päätös kaupungin hallinnossa ei syntynyt ongelmitta, sillä kaupunginjohtaja Väinö J. Leino vastusti hanketta. Ratkaisijan paikalla vaikutti kaupunginhallituksen jäsen, Metalli 49:n puheenjohtaja Auvo Salama. Hänen johtamansa järjestön arvovallalla ja Salaman poliittisella taidolla hankkeen taakse syntyi kaupungillakin laaja poliittinen yhteisymmärrys. Sen tuloksena Turun Kauppakorkeakouluun perustettiin Itäkaupan tutkimus- ja koulutusyksikkö, nykyinen Pan Eurooppa Instituutti, joka pari vuotta sitten täytti jo 30 vuotta.

Arvoisa juhlaväki, hyvät ystävät ja hyvät toverit! Turun kaupungin puolesta toivotan ”Neljäysille” onnea – ja menestystä tuleville vuosikymmenille. Aloitteet ja avaukset meille kaikille tärkeän teollisuudenalan ja sen tekijöiden hyvinvoinnin eteen – kaupunkimme, maakunnan ja maan menestykseksi – ovat nyt ja aina tervetulleita.

Kiitos!

 

 

 

 

Suuri puhallus – Turun sotekiinteistöjen myynti

Turun kaupunginvaltuusto päätti maanantaina 3. joulukuuta äänin 20-43, 4 tyhjää myydä 23 sosiaali- ja terveydenhuollon kiiinteistöä ja niihin liittyvät maa-alueet (seitsemän tonttia) ruotsalaiselle pääomasijoittajalle 130 miljoonalla eurolla. Tein valtuustossa esityksen kaupan hylkäämiseksi, mutta enemmistö valtuutetuista oli peloteltu myynnin kannalle. On kyselty, miten kukin valtuutettu äänesti. Se selviää oheisesta äänestyskartasta. Turkulaisten veronmaksjien varoilla vuosien saatossa rakennetun ja ylläpidetyn perusvarallisuuden myynti toteutui kokoomuksen, sdp:n, vihreiden, perussuomalaisten ja rkp:n valtuutettujen äänillä.

osakkeidenmyynti_kv_3.12.2018
Turun kaupunginvaltuusto äänesti 3.12. sotekiinteistöjen myynnistä äänin 43 jaa, 20 ei, 4 tyhjää. Vasemmistoliiton ryhmä vastusti myyntiä.

Myyntiä ajanut suppea poliitikkojen ja virkamiesten ryhmittymä, joka muuten koostuu pitkälti kolmen ensinnä mainitun puolueen toimihenkilöistä, aloitti uhkakuvakampanjan jo syksyllä 2015, kun se omaisuuden suojaamisen nimissä vei läpi Turun seudun sosiaali- ja terveyspalvelukiinteistöt Oy:n perustamisen ja kiinteistöjen myynnin perustetulle yhtiölle. (Tällöin kaupunki siis vielä myi itse itselleen: perusti yhtiön, myönsi sille lainan, jolla kaupungin 100 % omistama yhtiö sitten osti kaupungin kiinteistöt.) Perustelu oli, että soteuudistukseen liittyvän rajoittamislain tullessa voimaan, kiinteistöt voisivat päätyä alihintaan maakunnalle. Osakeyhtiössä omaisuus olisi turvassa. Tuosta myynnistä koitui yli viiden miljoonan veroseuraamukset ja koko operaatio näytti muodostuvan tappiolliseksi. Nähtävissä oli jo tuolloin, että lopullisena päämääränä on kiinteistöjen myynti yksityisille. Näin itse asiassa oli linjattu jo vuonna 2013 kaupunginvaltuuston hyväksymässä ns. uudistamisohjelmassa, jossa tavoitteeksi asetettiin laajamittainen kaupungin omaisuuden myynti. Asialla tuolloinkin Turku-sopimuksen kolmen kopla (kok-sdp-vihr).

Vasemmalla vastustimme tätä 2015 tapahtunutta yhtiöittämistä tarpeettomana ja kalliina, kun soteuudistuskin oli täysin auki. Soteuudistus on edelleen täysin auki.

Kolmen koplan ”puuharyhmän” tarkoituksena ei ollutkaan omaisuuden suojaaminen vaan sen myynti. Se kävi selväksi, kun kaupunginvaltuustolle tuotiin viime kesänä periaatepäätös sotekiinteistöjen myynnin valmistelusta ja toteuttamisesta, mikäli soteuudistus läpäisisi eduskunnan vuoden 2018 loppuun mennessä. Kiinteistöjen lisäksi myyntiin laitettiin nyt myös tontit. Kerrottiin, että ostajakandidaateille paketti ei ilman tontteja olisi riittävän houkutteleva. Samalla ostajalta edellytettiin 50 miljoonan euron osakemerkintää Turun Teknologiakiinteistöt -yhtiöön, joka on mm. Kupittaan ja Itäharjun alueella kiinteistöjä hallinnoiva Turun kaupungin osittain omistama kiinteistökehitysyhtiö. Kaupunginhallitus sitten kesällä 2018 päätti myyntiä koskevasta aiesopimuksesta ruotsalaiselle sijoitusyhtiö Hemsölle pian valtuuston kokouksen jälkeen – salaisella listalla.

Vasemmistoliitto vastusti näitä päätöksiä sekä valtuustossa että hallituksessa.

Kesäkuussa periaatepäätös myynnistä saatiin läpi, kun soteuudistuksen läpimeno kuluvan vuoden loppuun mennessä asetettiin kaupan ehdoksi. Soteuudistus ei mennyt läpi ja myyjille tuli kiire hakea valtuustolta uusi päätös, jolla ehdollisuus poistettiin. Myyntiin nyt menneet sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöt sijaitsevat keskeisillä paikoilla, suuri osa kaupungin ydinkeskustan tuntumassa. Peruskysymys kuuluukin, miksi kaupungin ei olisi kannattavaa omistaa tällaisia kiinteistöjä alueilla, joissa niiden arvo tulevaisuudessa kasvaa jo maanarvon kohoamisenkin seurauksena aivan itsestään. Kasvavalla kaupunkiseudulla on varmasti tarvetta sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöille palveluiden järjestäjätahosta riippumatta. Voisi olettaa, että soteuudistuksen mahdollisesti toteutuessa kysyntä jopa kasvaa. Jos jostain syystä niin ei kävisikään, kiinteistöt voi kyllä kehittää muuhun käyttöön. Näin tietenkin laskee myös ruotsalainen pääoma ja Hemsö Fastighets AB, jolle Turku maksaa seuraavat kymmenen vuotta vuokraa vähintään 116 miljoonaa euroa. Ehkä enemmänkin. Vuokrat voivat nousta ja kiinteistöt voidaan myydä eteenpäin. Kuinka käy, se ei ole kaupan jälkeen enää kaupungin käsissä.

Kiinnostava kysymys on se, miksi Turun kaupunginvaltuustoa nyt harhaanjohtanut poliitikkojen ja virkamiesten porukka on keskittynyt neljän vuoden ajan väittämään, että sotekiinteistöt olisivat kaupungin omistuksessa sille pelkkä kuluerä nyt ja tulevaisuudessa. Miksi tämä perusvarallisuus haluttiin myydä?

Syy on ilmeisesti siinä, että tällä porukalla on hirmuinen vimma saada käyntiin Itäharjun alueen rakentaminen. Tähän viittaa myös Hemsöltä edellytetty sijoitus Teknologiakiinteistöt-yhtiöön, johon se nyt pääsee mukaan 35 % osuudella. Sotekiinteistöt ostanut ruotsalainen pääoma on siis mukana myös Itäharjun suurissa hankkeissa, tuskin tosin tappioita kuittaamassa. Mitä Itäharjulle sitten on tulossa? Siitä on julkisuudessa kerrottu vielä varsin vähän, mutta Helsingin rautatien ja moottoritien varteen ja päälle suunnitellaan jo massiivista infrarakentamista (julkisella rahalla tietenkin), listalla on mm. valtava radan ja moottoritien ylittävä kansirakenne, jolla alueelle avataan viljalti uusia rakennuspaikkoja.

Itäharjun visiossa (joka kaupunkisuunnittelussa näyttää korvaavan vasemmistoliiton vaatiman osayleiskaavan) puhutaan jopa kymmenien tuhansien työpaikkojen ja asukkaiden sijoittumisesta alueelle tulevaisuudessa. Näistä tosin ei ole mitään konkreettista näyttöä, suunnitelmaa saati sopimusta, mutta juttu tuntuu silti uppoavan kaupunginvaltuuston enemistöön ihan täydestä. Heikoista signaaleista on toki voitu päätellä, että kaupunki suunnittelee rakentavansa omille yhtiöilleen toimitiloja alueelle, samoin suunnitellaan ammattikoululle yhtenäistä kampusta, ammattikorkealle sellainen on jo valmistumassa (ja muuten Hemsö tässäkin omistajana mukana). Kaikki nämä ovat kuitenkin toimintoja, jotka vain siirtyvät jostain muusta osasta kaupunkia Itäharjulle. Tämän verorahalla ja yhteistä omaisuutta myymällä toteutetun rakentamisen ilmeisesti toivotaan tuovan perässään myös yksityistä (asunto)rakentamista. Toive tontinluovutuksella ja rakennusoikeuden myynnillä kaupungille saatavista tuloista on kuitenkin aikalailla ilmassa, samaan tapaan toiveiden varassa kuin ne jostakin tulevat kymmenet tuhannet uudet työntekijät ja asukkaat.

On selvää, että kaupunki velkaantuu tulevaisuudessa näiden hankkeiden vuoksi. Siksi tiukkaa talouskuripolitiikkaa on noudatettu jo kymmenen vuotta ja siksi se kiristyy, vaikka samalla puhutaan positiivisesta rakennemuutoksesta ja talouskasvusta. Kuka sitten hyötyy näistä suurista kuvioista? Ruotsalainen pääomasijoittaja ainakin saa tukevan jalansijan Turun talousalueen kiinteistömarkkinoille. Rakennusteollisuuden suuryhtiöille on luvassa isoja urakoita hyvällä voitolla. Asuntojen hintojen nousu hyödyttää sijoittajia. Tavalliset turkulaiset eivät hyödy tästä suuruudenhullusta ”kehittämisestä” mitään. Pääomaköyhässä EU:n koilliskolkassa odotukset suurista sijoituksista ovat kaiken kaikkiaan epärealistisella pohjalla. Niiden eteen saadaan myydä ulkomaisille pääomasijoittajille paitsi sairaalat, terveyskeskukset ja hoivakodit myös päiväkodit ja koulut, nuorisotalot, kirjastot ja museot. Turun Konserttitalo ja sen vieressä sijaitseva ammattioppilaitos ovatkin jo myynnissä. Montako sotekiinteistöjen myynnin tapaista perusvarallisuuden ”puhallusta” meillä vielä on edessä, jos tämä päättäjäjoukko saa jatkaa?

Metallin reaalipalkat nousseet kymmenessä vuodessa vain prosentin

Kirjoitus on julkaistu Neljäysiläinen -lehdessä, syksy 2018

Ammattiyhdistysliikkeen tämän syksyn taistelu Sipilän hallituksen ajamaa irtisanomissuojan heikentämistä vastaan osoitti, että taisteluvoimaa kyllä löytyy, jos sitä vain halutaan käyttää. Kentällä rintama oli luja. Pitkästä aikaa työpaikoilla puhuttiin politiikkaa. Kamppailu näkyi myös järjestäytymisen kasvuna.

Valmius kamppailla myös konkreettisempien työehtojen ja palkkojen parantamisen puolesta olisi kentällä olemassa. Aihetta palkkaliikkeisiin todella olisi, sillä palkkakehitys metallissa ja koko teollisuudessa on jäänyt melko surkeaksi. Metalliteollisuuden reaalisten tuntipalkkojen kehitys on kymmenvuotiskaudella 2007-2017 ollut vain yhden prosentin suuruinen! Koko teollisuudessa sentään 8,5 prosenttia. Metallialan luvut tarkoittavat, että monena vuonna on palkkojen ostovoimassa menty selkeästi miinukselle. Liitot ja keskusjärjestöt on Suomessa onnistuttu sitomaan kolmikannalla ja tuloratkaisuilla hyvin lähelle työnantajien politiikkaa, mikä osaltaan on näkynyt työntekijän kannalta heikkoina palkkaratkaisuina.

Taustalla massatyöttömyys

Heikon palkkakehityksen, kuten toisaalta sosiaalimenojenkin leikkausten taustalla on myös tarkoituksella ylläpidetty ja pitkitetty massatyöttömyys. Kun työttömyys on korkealla, verotuloja kertyy vähemmän ja julkisen talouden säästöt kiihtyvät. Palkkojen sekä muiden työehtojen polkeminen kiihtyy, koska työvoiman runsas tarjonta ja kiristyvä kilpailu työstä pakottaa työttömät ottamaan työtä vastaan aiempaa heikommin ehdoin. Tätä pahoinvoinnin kehää valtiovalta – erivärisinä vaihdelleet hallitukset – on tietoisesti ylläpitänyt 90-luvulta saakka. Suomi liitettiin Euroopan Unioniin, kun massatyöttömyys oli ensin päästetty räjähtämään käsiin. Maassa oli yli puoli miljoonaa työtöntä. EU- ja eurojäsenyyksien ehkä tärkeimpänä antina työnantajien näkökulmasta oli työvoiman vapaa liikkuvuus, jonka myötä ulkomaisesta halpatyövoimasta tehtiin keskeinen osa suomalaisia työmarkkinoita.

EU-talouskuri ja sisäinen devalvaatio

Sipilän hallituksen pyrkimys murtaa irtisanomissuojaa ja systemaattinen ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäyttö ovat osa työvoiman tarjonnan lisäämisen politiikkaa, samaa mitä työttömyysturvan leikkauksilla, aktiivimalleilla ja onnettomalla työvoimapolitiikalla Suomessa ajetaan. Työtä on pakko ottaa vastaan entistä heikommilla ehdoilla ja palkat ja muut työehdot joustavat tässä pelissä alaspäin. Kaiken taustalla on eurooppalainen talouskuri ja eurojärjestelmä, joka ajaa maat kilpailukyvyn turvaamisen nimissä sisäiseen devalvaatioon ja työn ”halpuuttamiseen”.

Vasemmiston on saavutettava eduskuntavaaleissa niin vahvat asemat, että Sipilän hallituksen kaudella kiihtynyt rynnäkkö työlainsäädäntöä, työehtoja, työttömyysturvaa ja muuta sosiaaliturvaa sekä kuntien koulutus-, hyvinvointi- ja terveyspalveluita vastaan voidaan pysäyttää ja suunta kääntää. Myös kiihtyvän asevarustelun ja militarismin torjumiseksi on taisteltava tosissaan. Tavoitteemme on oltava sotilaallisesti liittoutumaton, puolueeton Suomi, jossa työntekijöiden oikeudet vahvistuvat, palkalla elää eikä sosiaaliturvan varassa tai eläkkeelläkään tarvitse pelätä toimeentulonsa puolesta.

Johannes Yrttiaho
Turun kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
varakansanedustaja
Vasemmistoliito

Logomon siltakupru silkkaa Turun tautia

Kirjoitus on julkaistu Turun Vasemmistoliiton Uusi Päivä -lehdessä, syksy 2018

Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi lokakuun kokouksessaan äänestysten jälkeen Logomon kävelysillalle uuden kustannusarvion 13,5 miljoonaa euroa. Urakkasopimukseen nähden hinta nousi nyt peräti 5 miljoonaa! Se on esimerkiksi yhden ison päiväkodin hinta. Hanke pantiin aikanaan alulle ilman kunnon suunnitelmia ja arviota kokonaiskustannuksista. Siitä saakka perälauta on repsottanut auki eikä sitä vieläkään saatu suljettua.

Vasemmistoliitto kyllä esitti valtuustossa, että sillalle ei myönnetä lisärahaa, vaan hanke toteutetaan suunniteltua vaatimattomampana. Vaihtoehtoisesti hanke tuli meidän esityksemme mukaan keskeyttää. Esitys kaatui äänin 16 – 48. Kokoomus, vihreät, sdp ja perussuomalaiset sekä valtaosa keskustasta ja rkp:stä oli lisärahoituksen kannalla Lisäksi esitimme, että virkamiesten toimet hankkeessa tulee tutkia, saattaa heidät vastuuseen ja rakennushankkeiden päätöksenteon avoimuutta tulee lisätä. Näille esityksille saimme muiden ryhmien tuen ja ne menivät läpi. Jakovalmistelu vasta näyttää, pannaanko uudistukset toden teolla toimeen. Rohkenen epäillä.

Pahinta on, että tämän korean siltahankkeen perälauta jäi edelleen repsottamaan auki. Logomon sillan rakennusurakan laskuja on kuluvan vuoden loppuun mennessä maksettu noin 5,5 miljoonan edestä. Ratapihalla on kuitenkin vasta sillan jalkojen perustukset – neljä betonianturaa! On siis helposti arvioitavissa, ettei nyt hyväksytty 13,5 miljoonan summa tule sillan valmiiksi saattamiseen riittämään, vaan silta maksaa lopulta 15-20 miljoonaa euroa.

Siltahanke laitettiin aikanaan alulle – syötettiin päättäjille – noin viiden miljoonan hinnalla, urakkaa kilpailutettaessa hinta oli jo noin 6,9 miljoonassa ja lopullinen kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa 2017 hyväksytty urakkasopimus 8,5 miljoonaa.

Logomon silta on klassinen kupru, mutta ei Turussa ensimmäinen eikä viimeinen. Vastaavalla tavalla myös Kakolan funikulaari on ylittämässä miljoonilla aiemmin päätetyn kustannustason. Teatterin remontti ylitti alkuperäisen arvion noin 20 miljoonalla. Kuntalaisten arjessa tärkeiden peruspalvelujen kannalta täysin turhien hankkeiden sarjassa seuraa vielä monta miljoonien kuprua: keskustan ja Itäharjun laajakantoiset kehityssuunnitelmat ja näihin liittyen mm. Ratapihan areena- ja elämyskeskus sekä valtava Helsingintien kattava Itäharjun kansi tulevat olemaan veroeurojen haaskausta vailla vertaa.

Turkua johtava puoluekolmikko on asettunut ns. keskustan kehittämisen nimissä tukemaan melkeinpä kaikkia rakennushankkeita, joita rakennusliikkeet ja liikemiehet vain kehtaavat esittää. Kokoomus näitä tietenkin vihreille ja demareilla syöttää, mutta hyvin tuntuu maistuvan. Harkinta veronmaksajien varojen käytön ja investointien todellisen tarpeen suhteen pettää pahasti. Säästöjä revitään sitten palveluista ja sen tuntevat turkulaiset ja kaupungin työntekijät nahoissaan joka ikinen päivä.

Ratkaisuksi rakennushankkeiden ylittäviin kustannuksiin esitetään usein se, että on valittava oikea urak-kamalli. Se ei todellakaan ole mikään ratkaisu. Ainoa, mikä loppujen lopuksi voi hillitä näitä kupruja on päätöksenteon avoimuus, demokraattinen valvonta ja tiukka säännöstö. Se tarkoittaa aiempaa enemmän toimielin- ja valtuustokäsittelyjä rakennushankkeista ja ennen kaikkea tarkempaa suunnittelua ennen urakkapäätösten tekemistä.

Virkamiehillä ja päätöksentekijöillä pitää olla julkinen paine toimia tarkasti ja korkealla moraalilla.

Johannes Yrttiaho
Turun kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen (vas)

Valtuustopuhe: Logomon silta

Puhe Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 15.10.2018.

”Arvoisa puheenjohtaja,

Kun kokoomuksen kaupunginjohtaja Aleksi Randell nousi Rakennusteollisuuden toimitusjohtajaksi kesällä 2017, oli takana noin vuoden kestänyt rekrytointiprosessi, jossa Randellin kyvyt ja soveltuvuus testattiin. Näin Randell on itse kaupunginhallitukselle kertonut.

Taitaa olla hyvät valtuutetut niin, että osittain tämän rekrytointiprosessin kyseenalaista satoa nyt korjaamme, kun keskustelemme mm. Logomon sillan ja monen muun hankkeen ylittyneistä kustannuksista. Tämäkin hanke on osa sitä ns. keskustan kehittämistä, jonka Randell pani kaudellaan alulle.

On selvää, että kaupunginjohtajan tehtävässä hankitut kannukset ja tehdyt palvelukset rakennusliikkeille avasivat Randellin ovet Rakennusteollisuuteen. Kuntalaisten arjessa tärkeiden peruspalvelujen kannalta täysin turhien hankkeiden sarjassa seuraa vielä monta miljoonien kuprua: keskustan ja Itäharjun laajakantoiset kehityssuunnitelmat, Keskustavision ja Itäharjun Tiedepuistosuunnitelmien toimeenpano. Muun muassa Itäharjun kansi sekä Ratapihan areena- ja elämyskeskus tulevat olemaan veroeurojen haaskausta vailla vertaa. Näin pelkään, jos meno ei muutu.

Kaupunginjohtajien, kiinteistötoimesta ja kaavoituksesta vastaavien virkamiesten tehtävä on Turussa ollut kymmeniä vuosia rakennusliikkeiden palveleminen. Näiden virkamiesten nimittämisestä, ohjauksesta ja suojaamisesta on sinipunan poliitikkoporras pitänyt huolen. Vihreät on saatu keskustan kehittämisen ja täydennysrakentamisen nimissä liimattua tähän grynderivaltaan – Turun tautiin. Maan tapa saa Turussa rehottaa.

Tuorein Turun kupruista on siis Logomon kävelysilta. Vaadin elokuussa tekemälläni selvityspyynnöllä hankkeen ylittyneiden kustannusten selvittämistä ja hankkeen jatkon arvioimista valtuustossa. Kaupunginhallitus käsitteli vastausta selvityspyyntööni salaiselta listalta kolmessa kokouksessa. Lopulta päädyttiin tuomaan asia valtuustolle. Tosin paljon suppeammalla taustaselvityksellä kuin mitä hallitukselle on kerrottu.

Nyt esitetään, että valtuusto hyväksyisi sillan kustannusarvioksi 13,5 miljoonaa euroa. Sillasta ei tätä ennen ole hyväksytty virallista kustannusarviota lainkaan(!), mutta kiinteistöliikelaitoksen johtokunnan 2017 hyväksymään urakkasopimuksen (8,5 miljoonaa) nähden hinta olisi nyt siis noussut peräti 5 miljoonaa! Se on esimerkiksi yhden ison päiväkodin hinta.

Vasemmistoliitto esitti kaupunginhallituksessa, että valtuustolle tuotaisiin esitys, jossa ei myönnettäisi hankkeelle enää yhtään lisää määrärahaa, vaan silta toteutettaisiin nykyrahoituksella, tarvittaessa huomattavasti nykyistä suunnitelmaa yksinkertaisempana. Mikäli se ei olisi mahdollista, hanke keskeytettäisiin ja veronmaksajien rahojen tärvääminen hankkeeseen loppuisi. Esitys hävisi äänin 11-2, 1 tyhjä.

Tänään nähdään, ovatko voimasuhteet samat myös valtuustossa. Näyttää selvältä, että johtava puoluekolmikko (kok+vihr+sdp) on päättänyt rakentaa sillan, maksoi mitä maksoi. Nämä puolueet ovat asettuneet ns. keskustan kehittämisen nimissä tukemaan melkeinpä kaikkia rakennushankkeita, mitä rakennusliikkeet ja liikemiehet vain kehtaavat esittää. Kokoomus näitä tietenkin vihreille ja demareilla syöttää, mutta hyvin tuntuu maistuvan. Harkinta veronmaksajien varojen käytön ja investointien todellisen tarpeen suhteen pettää pahasti. Säästöjä revitään sitten palveluista ja sen tuntevat turkulaiset ja kaupungin työntekijät nahoissaan joka ikinen päivä.

Logomon siltahankkeen laskuja on kuluvan vuoden loppuun mennessä maksettu noin 5 miljoonan edestä. Ratapihalla on kuitenkin vasta sillan jalkojen perustukset! Neljä betonianturaa. On siis helposti arvioitavissa, ettei nyt esitettävä 13,5 miljoonan summa tule sillan valmiiksisaattamiseen riittämään, vaan silta maksaa lopulta 15-20 miljoonaa euroa. On hyvä muistaa, että siltahanke laitettiin aikanaan alulle (syötettiin päättäjille) noin viiden miljoonan hinnalla, urakkaa kilpailutettaessa hinta oli jo noin 6,9 miljoonassa ja lopullinen hyväksytty urakka tuo 8,5 miljoonaa. Varsin pian kävi siis selväksi, ettei tuossakaan hinnassa pysytä.

Surkeinta on, että silta on täysin tarpeeton. Ajatus on ollut mahdollistaa kulku Logomoon Ratapihankadulta ja ratapihalle saapuvista junista. Mielestäni nykyiset tai tulevatkaan liikennevirrat eivät kyllä vaadi uutta kallista siltaa. Siltaa ei voi käyttää polkupyörällä, joten se soveltuu huonosti esim. työmatka- ja asiointiliikenteeseen eikä suunnitelmissa ollut Ratapihankadun parkkitalokaan toteudu. Lisäksi parin sadan metrin päässä on jo kävelysilta, ja paljon paremmassa paikassa. Sen saisi asialliseen kuntoon varsin pienellä summalla.

Näyttää siltä, että tästä tulee vielä valtakunnallinen farssi: arkkitehtien suunnittelema ja tolkuttoman kallis silta, jolle ei lopulta löydykään oikein käyttäjiä. Tyylikkäästi kaareutuva, hyvinvalaistu lasinen tunneli ratapihan päällä, mutta tyhjä!

Tätä uhkakuvaa vahvistavat perjantaina julkistetut suunnitelmat Ratapihan areena- ja elämyskeskushankkeesta. Puolueeni on vastustanut tätä mammuttihanketta, sillä on selvää että siihen sotkeutuu veronmaksajien rahaa. Mutta kysymys kuuluu, mihin enää tarvitaan Logomon siltaa, jos Ratapihan ylle avataan vielä lisää kulkumahdollisuuksia. Tämä kaikki osoittaa huonoa kokonaissuunnittelua ja johtamista. Näyttää pääasialta, että rakennusurakat – vailla mitään perälautaa -saadaan pyörimään ja veronmaksajien rahat rakennusliikkeiden kirstuihin.

Vasemmistoliitto esitti hallituksessa myös sisäisen tarkastuksen käynnistämistä siltahankkeeseen liittyvistä vastuukysymyksiä sekä virkamiesoikeudellisten toimien tarpeen arvioimista. Käytännössä tämäkin kupruhanke on ollut (jo lakkautetun) kiinteistötoimialan silloisen toimialajohtajan vastuulla. Hankkeesta ei ole valtuustotason erillisiä päätöksiä, vaan vuosittaisissa talousarvioissa siihen on yhdellä rivillä osoitettu kirjavia summia. Päätöksiä on tehty kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa toimialajohtajan esittelystä sekä toimialajohtajan päätöspöytäkirjoilla ja nekin on tehty ilman kokonaisvaltaista hankkeen kustannusarviota, pieninä palasina ja ilman perälautaa.

Osin tästä voi syyttää löysää ohjesääntöä, joka sallii miljoonahankkeiden eteenpäinviemisen virkamiespäätöksillä tai yksittäisen toimielimen päätöksillä, ilman valtuustokäsittelyä. Infrahankkeiden, jollainen siltakin on, sääntely on ollut vielä väljempää kuin tilahankkeiden. Esitinkin hallituksessa, että säännöstöä olisi merkittävästi kiristettävä.

Logomon silta on klassinen kupru, mutta ei Turussa ensimmäinen eikä viimeinen. Vastaavalla tavalla myös Kakolan funikulaari on ylittämässä miljoonilla aiemmin päätetyn kustannustason. Ja lisää seuraa varmasti ratapihan elämyskeskuksen toteuttamisesta ja Itäharjun valtavasta Helsingintien kattavasta kansihankkeesta. Sanoisin, että varsin turhia ja tarpeettomia hankkeita kaikki.

Ratkaisuksi rakennushankkeiden ylittäviin kustannuksiin esitetään usein se, että on valittava oikea urakkamalli. Se ei todellakaan tee autuaaksi eikä ole mikään ratkaisu. Ainoa, mikä loppujen lopuksi voi hillitä näitä kupruja on päätöksenteon avoimuus, demokraattinen valvonta ja tiukka säännöstö. Se tarkoittaa aiempaa enemmän toimielin- ja valtuustokäsittelyjä rakennushankkeista ja ennen kaikkea tarkempaa suunnittelua ennen urakkapäätösten tekemistä.

Virkamiehillä ja päätöksentekijöillä pitää olla julkinen paine toimia tarkasti ja korkealla moraalilla.

Arvoisa puheenjohtaja! Esitän, että

Kaupunginvaltuusto päättää hylätä pohjaesityksen. Kaupungivaltuusto päättää, että Logomon sillan kokonaisrakennuskustannusten ylitystä ei hyväksytä, vaan kustannukset pidetään viimeiseksi hyväksytyssä kustannustasossa (Kiinteistötoimialan toimialajohtaja/sarja 10 7.9.2016 § 103; Kiinteistöliikelaitoksen johtokunta 1.3.2017 § 102, 7.6.2017 § 291) ja silta toteutetaan sellaisena, että hyväksytty kustannustaso ei ylity.

Mikäli kustannustasossa ei voida pysyä hanketta karsimalla, valmistellaan välittömästi hankkeen keskeyttäminen kaupunginhallituksen päätettäväksi.

Kaupunginvaltuusto päättää esittää erikseen kaupunginjohtajan päätettäväksi, että siltahankkeen päätöksenteosta käynnistetään välittömästi sisäinen tarkastus, jossa selvitetään hankkeen valmistelu- ja päätöksentekoprosessi sekä vastuukysymykset. Lisäksi tulee arvioida tarve virkamiesoikeudellisiin toimenpiteisiin.

Infrahankkeiden tarveselvitys- ja hankesuunnitteluohjeita muutetaan siten, että pientenkin hankkeiden valmistelua ja päätöksentekoa toimielintasolla lisätään (lautakunta, kaupunkikehitysjaosto ja kaupunginhallitus). Isojen hankkeiden käynnistämiseksi ja ottamiseksi osaksi talousarviota edellytetään lisäksi valtuuston hyväksymää hankesuunnitelmaa ja kustannusarviota. Mikäli kustannusarvio ylittyy 5 %:lla hanke on tuotava sen hyväksyneen toimielimen käsittelyyn, kuten tilahankkeiden kohdalla toimitaan.”

Logomon sillan kustannusylitys hyväksyttiin lopulta äänestyksen jälkeen. Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Johannes Yrttiahon esitys kaatui äänin 16-48 Kokoomuksen, Vihreiden, Sdp:n ja Perussuomalaisten asettuessa tukemaan lisärahan myöntämistä.