Turun kokoomus ajaa lomatuksia – ”kasvuhankkeista” säästäminen ei sille käy

Arvoisa puheenjohtaja,

Kaupunginjohtaja on päättänyt kutsua henkilöstöjärjestöt yhteistoimintaneuvotteluihin, joiden tavoitteeksi on ilmoitettu 7,2 miljoonan euron henkilöstökulujen leikkaukset – käytännössä lomauttamalla. Neuvottelut yli 10 000 Turun kaupungin työntekijän kohtalosta alkavat huomenna tiistaina.

Pyrkimys repiä säästöjä kaupungin työntekijöiden selkänahasta on paitsi törkeä myös epärealistinen.

Ensinnäkin – koronapandemian ja siitä johtuvien rajoitustoimien vuoksi henkilöstö on ollut tämän vuoden ajan poikkeuksellisen raskaasti kuormitettu. Keväällä käyttöön otettiin mm. työvelvoitteet, työaikojen, työn sisältöjen ja suorituspaikkojen muutokset sekä lomien siirrot ja etäkoulu. Tästä kaikesta venymisestä tulisi henkilöstölle antaa pikemminkin ylimääräinen korvaus, nyt suunnitteilla on palkanleikkaus. 

Toiseksi – koronarajoitusten aikana normaaliin palvelutarpeeseen ei ole pystytty vastaamaan ja kaupungille on syntynyt valtava ”palveluvelka” asukkaiden suuntaan. Tähän tulisi vastata, auttaa ihmisiä ja purkaa jonoja. Se ei ole mahdollista, jos henkilöstökuluista leikataan vähänkään.

Kolmanneksi – lomauttamalla ei voida saavuttaa esitettyjä yli seitsemän miljoonan säästöjä. Kun Turku lomautti 2009, silloin finanssikriisin ja sikainfluenssapandemian oloissa, tähdättiin seitsemän miljoonan säästöihin, mutta lomauttamalla saatiin vain 2,5 miljoonan euron säästö, pääosa henkilöstösäästöistä, 4,5 miljoonaa, tuli pakkotalkoovapaista. Uhkaamalla kahden viikon lomautuksilla käytännössä pakotettiin henkilöstö talkoovapaille, siis palkattomille vapaille, jotka menivät puhtaasti omaan piikkiin, ilman oikeutta työttömyyspäivärahaan. Lopulta kuluja tästä henkilöstön kurituksesta tuli ehkä jopa enemmän kuin säästöjä, hallinnollinen työ ja tuottamatta jääneet palvelut synnyttivät odottamattomia menoja. Lomautuksissa ei ollut taloudellista järkeä, tämän myös tarkastuslautakunta tuon vuoden raportissaan nosti esiin.

Kaupunginjohtaja on nyt todennut, että tämän syksyn mahdolliset lomautukset eivät koskisi sote- ja opetushenkilöstöä. Parempi tietysti niin, mutta nämä toimialat muodostavat lähes 80 prosenttia koko kaupungin henkilöstöstä. Niinpä 7,2 miljoonan euron kulujen leikkaus vain jäljelle jäävästä henkilöstön osasta on matemaattinen mahdottomuus niissä puitteissa, jotka nyt on asetettu.

Kaikessa järjettömyydessään lomautukset ja niillä uhkaaminen ovat – kuten olivat myös kymmenen vuotta sitten – vain väline oikeistolaisen politiikan edistämiseen. Kun palveluntuotanto ajetaan kriisiin, syntyy perusteita ja ehkä pakkojakin lisätä ostopalveluita, siis yksityistää. 

Turun kaupungin taloustilanne on tottakai vaikea, kuten lähes kaikissa muissakin Suomen kunnissa, johtuen ennen kaikkea pitkäaikaisesta valtionrahoituksen supistumisesta ja akuutista maailmanlaajuisesta taloustaantumasta, jossa – ja sekin on hyvä muistaa – koronapandemialla on vain osavaikutus.

Turun talouden heikot näkymät ovat myös itse aiheutettuja. Vanhan ja vauraan, mittaamattoman arvokasta omaisuutta hallitsevan, kaupungin talouden pohjaa on kokoomuslaisten kaupunginjohtajien pian viidentoista vuoden valta-aikana nakerrettu mm. yksityistämällä ja ulkoistamalla palveluita. Ostopalvelumenot ovat kasvaneet ja ylittäneet budjetoidun vuosittain. On yhtiöitetty, myyty julkista omaisuutta, maata ja kiinteistöjä. Turussa on ohjattu julkisia varoja kärkihankkeisiin, joilla on edistetty kuntalaisten arjen kannalta varsin tarpeettomia rakennushankkeita ns. kasvuinvestointeja. 

Leikkaamalla näistä turhista hankkeista, saataisiin nopeasti valtava säästö. Piikki on kuitenkin ollut auki. Voi puhua jopa rakennusrötöstelystä. Kaupunginteatterin peruskorjaus, Logomon silta, Funikulaari, elämyskeskus, toriparkki ja vielä lopullisia päätöksiä odottava raitiotie, musiikkitalo, Itäharjun kansi jne. ovat kaikki hankkeita, joissa kaupungin ja kaupunkilaisten edun toteutuminen on vähintäänkin kyseenlainen, mutta yksityisen rakennus- ja kiinteistöbisneksen hyöty varma. Näistä hankkeista kaupungin kokoomusjohto pitää kiinni kynsin hampain ja on valmis jopa lomauttamaan, jotta hankkeet eivät vaarantuisi.  Vasemmistoliitto ei tätä politiikkaa hyväksy.

Arvoisa puheenjohtaja! Teen seuraavan esityksen:

”Kaupunginvaltuusto päättää, että 17.9. yt-neuvottelukutsun mukaista 7,2 miljoonan euron henkilöstökulujen leikkausta ei toteuteta. Koronapandemian ja rajoitustoimien aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi henkilöstö on kuormittunut merkittävästi, palvelujen normaali järjestäminen on vaikeutunut eikä palvelutarpeeseen ole voitu vastata. Henkilöstökulujen leikkaamiseen ei ole tarvetta, realistisia mahdollisuuksia eikä esitettyä menoleikkausta käytännössä edes voida saavuttaa henkilöstökuluista leikkaamalla.”

Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 21.9.2020, Vuoden 2020 toinen osavuosikatsaus, henkilöstön lomautukset. Asiasta äänestettäessä vain Vasemmistoliitto oli lomautusten estämisen kannalla äänin 12-54, 1 poissa.

Nesteen Naantalin öljynjalostamon työpaikat turvattava

Kirjallinen kysymys Nesteen Naantalin öljynjalostamon lakkautussuunnitelmista ja työpaikkojen turvaamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Neste Oyj ilmoitti 14.9.2020 suunnitelmistaan järjestellä tuotantoaan uudelleen ja sulkea Naantalin öljynjalostamo kokonaan. Nesteen suurin omistaja on Suomen valtio. Valtio hallitsee suoran omistusosuuden ja muiden valtio-omistajien (Vake Oy, Kela ja Valtion Eläkerahasto) kautta yli 45 prosenttia yhtiön osakkeista. Yt-neuvottelut koskevat 1500 ihmistä ja työpaikan menetys voi koskea jopa 470 ihmistä. Työntekijöiden edustajan arvion mukaan Nesteen Naantalin jalostamolla työskentelee 450 henkeä, joiden työpaikka siis on vaarassa hävitä jalostamon mahdollisen lakkautuksen myötä.

Neste teki vuonna 2015 toteutuspäätökset 60 miljoonan euron investoinneista Naantalin tuotantoyksikköön. Investoinnilla pyrittiin yksinkertaistamaan Naantalin jalostamorakennetta ja parantamaan prosessitehokkuutta. Nyt tuo panostus näyttää menevän hukkaan.

Neste on investoinut merkittävästi uusiutuvien polttoaineiden laitoksiin ulkomailla. Valtio-omisteisen yhtiön investointien tulisi kuitenkin kohdistua ennen kaikkea Suomeen.

Mikäli jalostamo lakkautetaan ja sen henkilöstö jää työttömäksi, merkitsee se vakavaa iskua Turun talousalueelle, jossa myös toinen suuri teollisuuden työnantaja Meyerin telakka irtisanoo työntekijöitään.

Nesteen jalostamo on myös merkittävät Turun seudun kuntien, Turku Energian ja Fortumin omistaman Turun seudun energiatuotanto Oy:n (TSE) höyryasiakas. TSE puolestaan käyttää prosesseissaan Nesteen jalostamokaasuja. Siten jalostamon toiminnan lakkaamisella on TSE:n kautta vaikutus myös Turun seudun kuntien energiahuoltoon ja kustannuksiin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä Nesteen Naantalin öljynjalostamon toiminnan ja työpaikkojen turvaamiseksi?

Helsingissä 14.9.2020

Johannes Yrttiaho [vas]

EU-elpymisrahasto vahvistaa eriarvoistavia talousrakenteita

”Arvoisa puhemies,

Elpymisrahastossa on keskeisesti kyse eurovaluutan ja pankkien tukemisesta.

Euroalueella on kahden kastin valtioita. Kun euroaluetta perustettiin se merkitsi käytännössä devalvaatiota Saksalle ja paransi sen kilpailukykyä jättiharppauksen suhteessa Etelä-Eurooppaan, jossa euro vastaavasti heikensi kilpailukykyä. Tässä on Etelä-Euroopan kasvaneen yksityisen ja julkisen velan ja pankkisektorin kriisin juurisyy. Syy ei ole, kuten perussuomalaiset ja kokoomus usein väittävät tai ainakin vihjaavat, ”eteläisessä kansanluonteessa” tai leväperäisessä taloudenhoidossa. Kyse on kapitalismista, eriarvoistavista talouden rakenteista.

Nyt näitä rakenteita ei muuteta, vaan niitä vahvistetaan. Elpymisrahasto tarkoittaa, että etelässä ehkä elvytään, mutta Saksan hyväksi.

Suomi ei tästä hyödy! Me maksamme 6,6 miljardia, saamme takaisin tästä alle puolet. Vastuut ovat yhteensä 13 miljardia ja ne voivat olla vieläkin enemmän. Ja ne ovat kaikkea muuta kuin tarkkarajaiset!”

Debattipuheenvuoro keskustelussa pääministerin ilmoituksesta koskien EU:n monivuotista rahoituskehystä ja elpymiskokonaisuutta, PI 5/2020vp.

Turussa kokoomus ajaa alas työttömien yhdistyksiä – eduskunnassa väittää työllistävänsä yli 100 000

”Arvoisa puhemies!

Kokoomus penää täällä suureen ääneen työllisyystoimia. Se muka kantaa huolta suomalaisten työpaikoista ja esittää samalla sosiaaliturvan heikennyksiä, ei juuri muuta. Tämä on nykypäivän työnantajapolitiikkaa, vaikka samalla se on todella vanhoillista. Halutaan pienentää työnantajien yhteiskunnallista vastuuta ja maksuvastuuta sosiaaliturvasta, maksimoida omistajille jaettavaksi jäävää voittoa. Työvoimaa pitäisi voida saada vain pestata ja heittää pois, miten yrityksille sattuu milloinkin sopimaan. Ehkä onnistutte hämäämään kansalaisia luulemaan, että huolehtisitte työllisyydestä tosissanne, kun tarpeeksi isolla pensselillä maalaatte ja viskelette isoja lupauksia jopa yli 100 000 työpaikasta.  

Mutta, arvoisa puhemies, ainakaan Turussa tämä kokoomuksen hämäys ei onnistu. Siellä nimittäin teidän juonenne tunnetaan. Siellä kokoomuksen hallinnassa suvereenisti oleva kaupungin johto ajaa tällä hetkellä alas työttömien yhdistyksiä, jotka ovat hoitaneet kaupungissa vuosien ajan pitkäaikaistyöttömien työllistämistä. Kaupunki on kokoomuksen kaupunginjohtajan, kansliapäällikön ja kokoomuksen johtaman kaupunginhallituksen päätöksillä leikannut yhdistysten avustukset niin, että ne kaatuvat tämän syksyn aikana. Se ei kaupunginjohtaja Arven kokoomuslaista konkurssikabinettia Turussa kiinnosta, että nämä yhdistykset ovat toiminnallaan tosiasiassa säästäneet vuosien kuluessa vähintäänkin satojatuhansia euroja kaupungin veronmaksajien rahoja. Yhdistysten työllistämät ihmiset ovat työmarkkinatuelta töihin päästessään säästäneet kaupungin maksettavaksi tulevaa kuntaosuutta hyvin merkittävästi. Säästöjä siis syntyy, vaikka tärkeintä ovat tietenkin näiden yhdistysten toiminnasta syntyvät työmahdollisuudet ja muu sosiaalinen hyvä hyvin monien ihmisten elämässä.  

Näin siis kokoomus tosiasiassa toimii. Se ei työllisyydestä, ihmisten työpaikoista välitä. Katsokaa yksityiskohtia.” 


Lähetekeskustelu hallituksen esityksestä eduskunnalle vuoden 2020 viidenneksi lisätalousarvioksi, HE 119/2020vp

Meyerin telakka ja UPM osoittavat – irtisanomissuojan vahvistaminen olisi tehokas työllisyystoimi

”Arvoisa puhemies,

Nykyisen taloudellisen kriisin merkit olivat olemassa jo vuosi sitten. Yritykset varautuivat taantumaan, suunnittelivat saneeraustoimia. Nyt nämä suuret työnantajat käyttävät koronakriisiä hyväkseen saadakseen yleisen hyväksynnän irtisanomisille. Kerkeästi niitä perustellaan koronalla, vaikka syy on pitkälti paljon tavanomaisempi: voittojen maksimointi.

Esimerkki Turusta, jossa Meyerin telakka irtisanoi 166 työntekijäänsä elokuussa. Telakalta saamieni viestien mukaan irtisanottuja on kuitenkin korvattu alihankkijoilla, irtisanomisissa ei noudatettu minkäänlaista sosiaalista vastuullisuutta, ei huomioitu työntekijöiden uudelleentyöllistymismahdollisuuksia, perhetilanteita tai muuta. Irtisanomiset toimeenpani konsulttiyhtiö, työntekijät poistettiin tietojärjestelmistä välittömästi niin, että ovista ei päässyt enää kulkemaan. Varsin tylyä kohtelua. Jatkoa irtisanomisille seuraa syksyllä.

Vastuullinen, osaavasta työvoimasta huolehtiva työnantaja olisi hoitanut töiden tilapäisen vähenemisen lomautuksia jaksottamalla. Siihenhän valtiovaltakin on paremmat edellytykset nyt luonut. Työnantajana Turun telakan vastuuttomuutta korostaa se, että yritys ei ole maksanut Suomeen yhteisöveroa lainkaan sen jälkeen, kun se osti telakan vuonna 2014. Ja kuten tiedämme, telakkakaupassa valtio oli merkittävällä panoksella mukana, samoin kuin Turun kaupunki. Yhteiskuntaa on siis yritys – telakka – tarvinnut, mutta yhteiskuntavastuuta se ei kanna.

Toinen esimerkki UPM:n Kaipolan tehtaalta, joka nyt on ihan syystä aiheuttanut valtakunnallisen kohun. Perussyy tehtaan lakkautukselle juuri Suomesta on irtisanomisen helppous ja halpuus verrattuna mm. Saksaan. Odotan hallitukselta esityksiä, joilla irtisanomissuojaa Suomessa vahvistetaan. Siinä olisi myös konkreettinen työllisyystoimi.

Onhan se törkeää, että UPM jakaa huippuosinkoja, palkitsee avokätisesti johtoaan eikä juurikaan investoi, kuin ilmeisesti lähinnä Etelä-Amerikkaan ja Kaukoitään. Kaipolan 450 työntekijän vuotuinen palkkakulu oli 2019 noin 28 miljoonaa, UPM:n johtoryhmän 12 jäsenen yhteenlaskettu palkkakulu oli 25 miljoonaa. Sekin kertoo yrityksen arvoista karua kieltä.

Tällaiset työnantajat pitäisi todella laittaa Suomessa aisoihin. Nyt näyttää siltä, että työnantajat uhkaavat irtisanomisilla saadakseen läpi työelämän lainsäädännön heikennyksiä, paikallista sopimista ja maksuhelpotuksia – jopa palkanalaennuksia kehdataan vaatia. Tätä hyökkäystä koordinoi EK, Suomen Yrittäjät ja tärkeimmät työnantajaliitot.

Useilla perusteollisuuden työpaikoilla työntekijät ovat jo työuransa loppuvaiheessa. Eläkeputkelle, joka on Suomessa antanut turvan nimenomaan tälle ryhmälle irtisanomisen osuessa kohdalle, on nyt todella tarvetta. Siksi on hämmästyttävää, että valtionvarainministeriö ja työnantajat vaativat nyt eläkeputken lakkauttamista kokonaan. Työnantajillahan tässä on takana säästöjen saaminen työttömyysvakuutusmaksuista. Sitä en todellakaan ymmärrä, että Marinin hallitus on mitä ilmeisimmin esittämässä putken lopettamista budjettiriihessä, juuri niin kuin työnantajat toivovat. Toivottavasti olen väärässä ja hallitus pitää näppinsä erossa eläkeputkesta ja työttömyysturvasta!”


Lähetekeskustelu hallituksen esityksestä eduskunnalle vuoden 2020 viidenneksi lisätalousarvioksi, HE 119/2020vp

Epidemiakorvauksessa liian tiukat kriteerit – riskiryhmät jäävät ilman

Arvoisa puhemies!

Epidemiakorvauksen tarkoitus on kompensoida yhteiskunnan pienituloisimmille edes joitain niistä koronakeväänä kasvaneista kustannuksista, joiden kanssa he ovat joutuneet elämään. Tämä esitys olisi ehditty viedä läpi eduskunnasta ennen kesätaukoa, mutta samanlaista kiirettä ei pidetty kuin miljardien yritystukien, maksuhelpotusten ja työlainsäädännön heikennysten kohdalla. Näihin jälkimmäisiinhän osoitettiin noin 20 miljardia euroa. Tähän epidemiakorvaukseen on osoitettu noin 60 miljoonaa euroa. Se hyvä puoli tässä ajankäytössä tietysti on, että esitystä voidaan tietyiltä osin vielä eduskunnassa korjata. Siinä on nimittäin muutama ongelma.

Tämä epidemiakorvaus eli 75 euron veroton tuki henkeä kohden on totta kai merkittävä ja tulee vaikkapa monen koulunsa aloittaneen lapsen perheessä kipeään tarpeeseen. Tukeen olisi oikeus henkilöllä tai perheellä, joka on saanut perustoimeentulotukea maalis—heinäkuussa 2020 ja lisäksi saa perustoimeentulotukea maksukuukautta edeltävänä kuukautena.

Sen lisäksi, mitä edustaja Arhinmäki totesi täällä veronpalautuksista, tässä esityksessä on yksi isompikin valuvika, jonka toivoisin eduskunnan korjaavan. Nimittäin suuri joukko iäkkäitä, monisairaita ja vammaisia uhkaa jäädä korvauksen ulkopuolelle. Tämä koskee myös suurta osaa omaishoitajakotitalouksista. Nämä ryhmät ovat olleet tammi—helmikuussa toimeentulotuen asiakkaita, saaneet tukea muun muassa lääkkeisiin ja sairauskuluihin. Toimeentulotuen tarve on monilla heistä loppunut, kun omavastuut ovat täyttyneet. Myös niillä, jotka ovat saaneet toimeentulotukea vielä maalis—heinäkuun tarkastelujaksolla, on toimeentulotuen asiakkuus syksyyn mennessä loppunut. Tämä sairaiden ja iäkkäiden koronariskiryhmä on kärsinyt kevään kuluessa kaikkein eniten viruksesta ja eristämispolitiikasta, mutta he eivät saisi tällä esityksellä nyt mitään. Esityksen perusteluissa arvioidaan, että 29 prosenttia niistä kotitalouksista, jotka keväällä saivat toimeentulotukea, ei sitä syksyllä saa ja siksi jää ilman epidemiakorvausta. Lisäksi siis vaille epidemiatukea jäävät ne henkilöt, jotka jäävät toimeentulotuen varaan vasta syksyllä, ja ne, jotka sattuvat saamaan veronpalautusta nyt syksyn aikana.

Ylipäätään tämän sinänsä hyvää tarkoittavan ja monen kohdalla myös käteen jäävää rahaa lisäävän esityksen heikkous on siinä, että siinä toimeentulotuen asiakkaat nähdään yhtenä tulonsaajaryhmänä, vaikka tosiasiassa toimeentulotukeen turvautuvat hyvin monenlaiset ihmiset hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa, monet vain lyhyen aikaa. Vuonna 2019 toimeentulotukea saaneista kotitalouksista lähes 40 prosenttia sai sitä vain 1—3 kuukauden ajan.

Edelleen yhteiskunnan pienituloisista suuri osa jää vaille koronakorvausta. Sellainen olisi edelleen tarpeen myös kulutuskysyntää elvyttävänä toimena. Esitystä on mielestäni korjattava eduskunnassa nykyistä kattavammaksi niin, että nämä mainitsemani ihmisryhmät voivat epidemiakorvauksen muodossa tai toisessa saada.

Kiitoksia, puhemies.

Puheenvuoro lähetekeskustelussa hallituksen esityksestä laeiksi väliaikaisesta epidemiakorvauksesta ja toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n väliaikaisesta muuttamisesta, HE 105/2020vp.

UPM, eurotuet ja valtion olematon teollisuuspolitiikka

Jämsän seudulla on nyt tarvetta eläkeputkelle, jonka leikkausta VM esittää, ja jota hallituspuolueet – muut kuin vasemmistoliitto – kannattavat, mutta kansan suuri enemmistö tietenkin vastustaa. UPM:n Kaipolan tehtaan lakkauttamisen vuoksi irtisanottaville on tietysti ensi sijassa järjestettävä uusia töitä. Irtisanominen on korvattava tuntuvalla summalla. UPM on pantava vastaamaan ja ulosmitattava kunnon irtisanomiskorvaukset yhtiön huikeista voitoista.

UPM:n päätös sulkea Kaipolan paperitehdas ei johdu huonosta kilpailukyvystä. Sumutusta on myös perustella lakkautusta koronalla, onhan ollut jo vähintään kaksikymmentä vuotta nähtävissä, että digitalisaatio heikentää painopaperin kysyntää. Nyt kaikkialla teollisuudessa käytetään koronan myötä syntynyttä ilmpiiriä hyväksi jo aikaa sitten laadittujen saneerausuunnitelmien ja tuotannonleikkausten toimeenpanemiseen. Näin teki aiemmin mm. Turun telakka irtisanoessaan väkeä mm. tukipalveluista ja tuotannosta, ja korvatessaan tätä työtä pian alihankinnalla.

UPM ei ole halunnut investoida ja kehittää tuotantolaitoksilleen uusia tuotteita ja markkinoita. Näin olisi toiminut yritys, jonka strategiaan kuuluu muukin kuin mahdollisimman suuri osinkojen tulouttaminen omistajille ja johdon mahdollisimman avokätinen palkitseminen. UPM:lle nämä ovat olleet ne tärkeimmät. Se toimii niinkuin toimii suuryhtiö, joka haluaa pitää painopaperin markkinahinnan mahdollisimman korkealla. Voisi kyllä tuottaa vähän enemmänkin, mutta se leikkaisi voittoja eikä se tietenkään käy. Nyt leikataan työntekijöiltä ja levitellään vastuu yhteiskunnalle, jotta saadaan paperille ”oikea hinta”.

UPM:n Kaipola-päätöksen takana on tietenkin hyvin keskeisesti myös se, että Suomessa irtisanominen on mekittävästi halvempaa verrattuna Keski-Eurooppaan. Ay-liikkeellä on mm. Saksassa sellainen ote ja asema, että tehtaan lakkauttaminen sieltä tulisi moninverroin kalliimmaksi kuin Suomessa

Onko Suomessa oikeastaan teollisuuspolitiikkaa? Näyttää siltä, että kaikki kaikessa on ollut suuryritysten tukeminen, niiden toimintavapauksien lisääminen, sääntelyn jatkuva väljentäminen, yksityisten voittojen kasvattaminen ilman vastuuta yhteiskunnasta, työstä, verotuloista jne. Valtion yhtiöomistuksista on luovuttu. Nekin, mitä on jäljellä, on suurilta osin ajettu markkinakilpailuun vailla edes strategiaa markkinoilla pärjäämiseksi. Sdp:n Erkki Tuomioja ehdotti (27.8.), että valtio ostaisi Kaipolan tehtaan. Se oli tietysti vähän vastaavaa politikointia kuin Sanna Marinin aiemmin samalla viikolla tekemä ehdotus työajan lyhentämisestä, kun samaan aikaan VM:n esitys eläkeputken lopettamisesta kelpasi pääministeripuolueelle ja keskutelu asiasta uhkasi käydä kiusalliseksi. Työajan lyhentäminen ja Kaipolan tehtaan ostaminen valtiolle ovat kannatettavia avauksia, mutta eihän niiden edistämiseksi tehdä mitään. Ohjataan vaan huomio ikävien asioiden sivuitse.

Metsäteollisuudessa todella tarvitaisiin vahvaa ja aktiivista valtio-omistusta, jotta maalle tärkeä teollisuudenala voitaisiin ohjata uuteen kasvuun, uusilla tuotteilla. Vastuu työntekijöistä, yhteiskunnasta ja ympäristöstä voitaisiin palauttaa. Valtio-omistus olisi myös tehokas tapa siirtää alaa kohti ilmaston kannalta kestävämpää tulevaisuutta. Suomen metsäteollisuus nousi ja modernisoitiin aikanaan valtion aktiivisella teollissuuspolitiikalla, valtio-omistuksella ja valtionyhtiöillä. Nyt on menty 80-luvulta alkaen ihan toiseen suuntaan ja ajauduttu tilanteeseen, jossa suurpääoma sallii maan hallitukselle enää sen miettimisen, mikä leikkaus- tai kuritustoimi pakottaisi ihmiset tehokkaimmin ottamaan vastaan työtä ehdoilla kuin ehdoilla. Miten olisi vaikkapa eurotukimiljardien sijoittaminen suoraan valtion teollisiin investointeihin, uusiin valtionyhtiöihin? Siihen tietysti tarvittaisiin ohjelma, jota ei ole olemassa eikä edes tekeillä. Varmaa kuitenkin on, että etenkään tässä tilanteessa ei kannata näitäkään miljardeja lähettää maan rajojen ulkopuolelle Saksan talouden elpymistä palvelemaan ja jäädä sitten odottamaan, että rahasta puolet ehkä palaa Suomeen ja täälläkin vientiteollisuus taas kasvaisi. Talous näyttää toimivan ihan toisella logiikalla.

Työttömyysturvaa leikataan – hävittäjiin, EU-tukiin ja työnantajille näyttää riittävän kymmeniä miljardeja

Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit!

Vielä on kesää jäljellä, mutta edessä taitaa olla monella tavalla vaikea syksy. Hallituksen perusongelma on ollut alusta saakka keskustapuolueen liian vahva asema, joko nojaa eduskunnan oikeistoenemmistöön. Talouspolitiikan peruslinjaa ei ole näistä syistä kyetty kääntämään, ei hallituksen ohjelmassa eikä ainakaan toistaiseksi sen käytännön politiikassa. Pääomien ja suurten tulojen verotuksen kiristäminen ei käynyt hallitusneuvotteluissa hallituksen oikeistopuolueille. Julkisen talouden tasapainoa on siksi ajauduttu hakemaan ns. työllisyysasteen nostamisella – lähes täysin ilman työn kysynnän kasvattamiseen käytettävissä olevia varoja tai keinoja. VM:n uusi työllisyysraportti tähtää täsmälleen EK:n linjan mukaisesti vain työvoiman tarjonnan lisäämiseen työuran alussa, keskellä ja etenkin lopussa mm. heikentämällä opintotukea, työttömyysturvaa ja eläkkeitä. Vasemmiston tulee yksiselitteisesti torjua kaikki heikennykset. Niistä on tehtävä tarvittaessa hallituskysymys.

Leikkuri iskisi esimerkiksi työttömyysturvan lisäpäiviin eli eläkeputkeen, josta jo tämän vuoden budjetissa leikattiin jälleen kerran pala pois. Eläkeputki halutaan nyt lopettaa kokonaan. Eläkeputki on tarjonnut ikääntyneille, heikossa työmarkkina-asemassa oleville työttömille kohtuullisen siirtymän eläkkeelle. Putken  aiemmat leikkaukset ja työttömyyseläkkeen lakkautus ovat lisänneet nuorten ikäluokkien työttömyyttä ja toisaalta ajaneet ikääntyneitä työttömiä perusturvan varaan. Näitä vaikutuksia eivät VM:n linjauksia tukemaan tehdyt selvitykset kuitenkaan noteera.

Oikeistolaisella talouspolitiikalla on Suomessa jo varsin pitkä historia. Kalevi Sorsa Säätiön Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 -raportin mukaan 90-luvun lamaan saakka alimpien tuloluokkien käytettävissä olevat tulot kasvoivat ylimpiä tuloluokkia suhteellisesti enemmän. Kansantuloa jaettiin tasa-arvoisemmin, työntekijät hyötyivät tuottavuuden kasvusta. Lama-aikana kehitys kääntyi. Pääomatulojen verotus eriytettiin ja sitä kevennettiin. Raportin takana olevat tutkijat ehdottavatkin pääomatulojen erityiskohtelun lopettamista ja niiden verotuksen muuttamista progressiiviseksi. Tämä olisi se tie, jolla Suomen julkinen talous, hyvinvointi- ja koulutuspalvelut sekä sosiaaliturva voitaisiin pelastaa ja niitä parantaa.

Päättynyt vuosikymmen, 2010-luku, muistetaan yritysten saamasta yli 20 miljardin euron potista, joka muodostui kela-maksun poistosta, yhteisöveroaleista, kiky-sopimuksesta. Yhä suurempi osa sosiaaliturvan ja muiden julkisten menojen maksuvastuusta vyörytettiin työntekijöille. Yritysten omistajat hyötyivät, osingot kasvoivat, investoinnit eivät juurikaan. Se oli suoraa jatkoa 90-luvulla aloitetulle politiikalle.

Koronakeväänä talouspolitiikka kulki tätä tuttua latua. Suuri osa kevään lisäbudjettien panostuksista kohdistui yrityksiä ja työnantajia hyödyttäviin toimiin: rahallisiin tukiin yrityksille ja mm. työlainsäädännön heikennyksiin sekä erilaisten verojen ja maksujen helpotuksiin ja lykkäyksiin. Valtion koko koronarahoitus oli 22 miljardia euroa. Yritystuet annettiin pitkälti ilman vastiketta, ilman takeita työllisyyden ylläpitämisestä. Valtion velka kasvoi parikymmentä miljardia euroa.

Hyvät toverit,

On suhtauduttava kriittisesti myös EU:n 750 miljardin elvytysrahastoon. Mikä on sen todellinen luonne? Suomen vastuut EU:lle kasvavat rahaston myötä 13 miljardia euroa, suoraa tukea Etelä- ja Itä-Eurooppaan tästä on vajaa seitsemän miljardia, loppu tuki liittyy lainamuotoisiin avustuksiin. Takaisin voidaan saada reilu 3 miljardia euroa. Elvytysrahaston perustaminen johtaa EU:n yhteiseen velkaan ja EU-veroihin, liittovaltiokehityksen voimistumiseen, jäsenvaltioiden budjettivallan heikkenemiseen. Rahasto ei ole väliaikainen, vaan 40 vuotta voimassaoleva rakenne, jonka voimassaoloa on helppo jatkaa ja kokoa kasvattaa. Suomi ei tästä rahastosta hyödy, vaikka niin julkisuudessa ilman perusteluja väitetään. Aika ohut on se eduskunnan talousvaliokunnallekin esitetty perustelu, että mikäli elvytyspaketti auttaa Saksan teollisuuden vientiä, se voi heijastua suomalaisyritysten vientiin. Paketista ei ole tehty mitään vaikutusarviota. Saksan ja Ranskan kannattaa tottakai maksattaa muulla EU:lla oman teollisuutensa elpyminen ja kasvu, samalla ne yrittävät pelastaa pankkiensa saatavat kriisimaista. Näyttääkin siltä, että vihreän kasvun lupausten takana on käytännössä eurooppalainen pankkituki. Olisiko viisaampaa muuttaa vaikkapa Helsingin lämmöntuotantoa hiilineutraaliksi ihan kotimaisella teollisuus- ja energiapolitiikalla kierrättämättä rahoja EU-rahaston kautta niin, että iso osa rahasta jää matkalle?

Kun Suomi sitoutuu maksamaan EU:lle miljardeja euroja ja uskottelee kansalaisille, että maan vientiteollisuus siitä hyötyy, on syytä muistaa, että Suomen vienti sen suurimpaan naapuriin Venäjälle on pudonnut kymmenessä vuodessa kahdeksasta miljardista 3,6 miljardiin. Vienti suurimpaan naapuriin on romahtanut, vaikka pakotteista huolimatta potentiaalia olisi, ja nimenomaan ympäristöteknologiassa, vihreässä kasvussa.

Ensi vuoden budjetissa osoitetaan uusien monitoimihävittäjien hankintaan 1,5 miljardia euroa. Puolustusbudjetti nousee peräti 54 prosenttia. On selvää, että tässä taloustilanteessa hävittäjähankinta tulisi keskeyttää. Hornetien käyttöikää voidaan hyvin jatkaa. Asiantuntijoiden mukaan maavoimien ilmatorjuntaan panostaminen olisi tehokkaampi tapa järjestää Suomen puolustus kuin kalliit Nato-hävittäjät, jotka lisäksi sitovat maan vaaralliseen liittolaisuuteen maailman suurimman ja täysin arvaamattoman sotilasvallan kanssa. HX-hankkeen keskeyttäminen parantaisi julkisen talouden tilaa, vähentäisi painetta leikkauksiin ja loisi myös epävakaiden eurooppalaisten turvallisuusnäkymien oloissa tarvittavaa rauhantahtoisempaa ilmapiiriä – tällaiset teot hälventäisivät pilviä paitsi talouden, myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan taivaalta.

Kiitos!

Puhe Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Savonlinnassa 20.8.2020

Riskiryhmät eivät saa epidemiakorvausta

Arvoisa puhemies!

Lisätalousarvioon sisältyy 60 miljoonan panostus toimeentulotuen asiakkaille, niin sanottu epidemiakorvaus. Tarkoitus on kompensoida pienituloisimmille edes jotain niistä koronakeväänä kasvaneista kustannuksista, joiden kanssa he ovat joutuneet elämään. Kiitos hallitukselle ja ministerille reilu viikko sitten annetusta hallituksen esityksestä, jota ei vielä ole otettu eduskunnassa käsittelyyn. Esitys olisi kyllä ehditty viedä läpi ennen kesätaukoa, ja sitä vasemmistoliitto ajoi. Näin ei kuitenkaan eduskunnan päässä haluttu tehdä. Herroilla on herrojen kiireet, ja kaiketi ne päättyvät, kun miljardien yritystuet on nyt saatu jaettua.

Ihmiset saavat odottaa rahoja ainakin syyskuulle. 75 euron veroton tuki henkeä kohden on totta kai merkittävä ja tulee vaikkapa monessa koulunsa aloittavan lapsen perheessä kipeään tarpeeseen.

Tässä hallituksen esityksessä on kuitenkin yksi isompi valuvika, joka eduskunnan on ehdottomasti korjattava. Suuri joukko iäkkäitä monisairaita ja vammaisia uhkaa jäädä korvauksen ulkopuolelle. Tämä koskee myös suurta osaa omaishoitajakotitalouksista. Nämä ryhmät ovat olleet kevään aikana toimeentulotuen asiakkaita, saaneet tukea muun muassa lääkkeisiin ja sairauskuluihin. Tarve tukeen on kuitenkin syksyyn mennessä voinut loppua, kun omavastuut ovat täyttyneet. Tämä sairaiden ja iäkkäiden koronariskiryhmä on kärsinyt kaikkein eniten viruksesta ja eristämispolitiikasta. He eivät saisi tällä esityksellä mitään.

Toinen väliinputoajaryhmä tässä esityksessä ovat ne toimeentulotukiasiakkaat, jotka saavat veronpalautusta elokuusta alkaen — varsin moni voi veronpalautusta saada. Veronpalautus vyörytetään toimeentulotukilaskelmiin usean kuukauden ajaksi, ja oikeutta toimeentulotukeen ja tähän epidemiakorvaukseen ei siten muodostu.
Arvoisa puhemies!Esitystä on korjattava eduskunnassa niin, että myös nämä mainitsemani ryhmät voivat epidemiakorvauksen muodossa tai toisessa saada.

Kiitoksia.”

Puheenvuoro keskutelussa hallituksen esityksestä eduskunnalle vuoden 2020 neljänneksi lisätalousarvioksi (HE 88/2020).