Yritysten alati vähenevät vastuut murentavat julkista taloutta

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden valtion talousarvio sisältää useita oikeansuuntaisia toimia ja määrärahan kohdennuksia eläkkeisiin ja sosiaaliturvaan sekä etenkin varhaiskasvatus‑ ja koulutuspalveluihin. Työllisyyttä kohentavia aineksiakin on, mutta työvoimapolitiikassa keppi on edelleen koholla aktiivimallin leikkurin kumoamisesta huolimatta. Pelkäänkin, että se — tuo keppi — odottaa ensi kevättä. Hieman tuota keppiä on jo nyt jouduttu maistamaan, eläkeputken leikkaus on kiistatta työttömyysturvan heikennys. Lisäksi työttömyysturvan karenssipäätökset, nuo 100 prosentin työttömyysturvaleikkurit, ovat olleet kasvussa.

Julkisen talouden tasapainon kytkeminen 75 prosentin työllisyystavoitteeseen saattaa osoittautua ongelmaksi. Tasapaino voitaisiin saavuttaa myös suorin toimin.

Suomessa on viimeisen 10 vuoden ajan päästetty omistajat ja työnantajat varsin vähillä, ja alati vähenevillä, yhteiskunnallisilla vastuilla. Talkoot on tehty jossain aivan muualla. Ensinnäkin yritysten yhteisöveroa on alennettu reilusti kuluneen vuosikymmenen aikana. Ensin 26 prosentista 24,5:een vuonna 2012, ja sitten 20 prosenttiin vuonna 2014. Yhteisöveron alentaminen kuudella prosenttiyksiköllä tuo noin 1,2 miljardin edun yrityksille vuosittain. Kaikkiaan 10 vuoden jaksolla etu on ollut 7,7 miljardia euroa. Työnantajien Kela-maksun poistaminen vuonna 2010 on tuonut vuositasolla 0,7 miljardin euron hyödyn työnantajille. Tähän mennessä hyötyä on kertynyt 7 miljardia. Kilpailukykysopimuksen työnantajien sosiaalivakuutusmaksujen alennus ja siirto työntekijöiden maksettavaksi sekä 24 tunnin työajan pidennys ovat tuoneet työnantajille kolmen vuoden aikana noin 7 miljardin hyödyn. Yritykset ovat saaneet siis 2010-luvun aikana kaikkiaan lähes 22 miljardin euron hyödyn näistä edellä mainituista toimista. Nämä ovat merkinneet myös vähemmän verotuloja valtiolle.

Yritysten reaaliset voitot ovat 2010-luvulla kasvaneet 30 prosenttia. Samaan aikaan palkansaajien reaaliansiot eivät ole kasvaneet käytännössä lainkaan.

Arvoisa puhemies! Kansantalouden tilinpidon mukaan yritysten osingot ovat nousseet 2014-vuoden 16,5 miljardista vuoden 2018 melkein 23 miljardiin euroon 5-vuotisjaksolla. Ja esimerkiksi 60 suurimman pörssiyhtiön osingoissa on erityisesti kiky-vuosina ollut nähtävissä voimakas kasvu. Vuodesta 2017 vuoteen 2019 kasvua oli 2 miljardia euroa yli 13,5 miljardiin euroon.

Suomessa on siis paljon, ja kasvavia, pääomia, joita voitaisiin verottaa, ja siten tasapainottaa julkistaloutta, vähentää velkaantumista, kohdentaa rahaa eläkkeisiin, sosiaaliturvaan, palveluihin, koulutukseen, tutkimukseen ja julkisiin investointeihin. Näin kohennettaisiin ihmisten ostovoimaa ja työllisyyttä, luotaisiin kansantalouteen kasvua ja yhteiskuntaan hyvinvointia. Hallituksen ohjelmassa, eikä ilmeisesti hallituksen pöydässä muutenkaan, tätä mahdollisuutta haluta käyttää. Näyttää siltä, että minkäänlaista tai ainakaan sanottavaa suunnanmuutosta ei veropolitiikassa ole havaittavissa edeltäviin vaalikausiin, edeltäviin hallituksiin.

Tiettävästi lähimmäs tätä mahdollisesti oraalla olevaa veropolitiikan suunnanmuutosta hallituksen pöydässä on päästy alkusyksystä, kun hallitus arvioi yritystukia. Työ‑ ja elinkeinoministeriön yritystukiselvityksessähän on nostettu esiin ja keskusteluun listaamattomien yhtiöiden kevennetty osinkoverotus yhtenä esimerkkinä kansantalouden kannalta tarpeettomista ja haitallisista verotuista. Tämän verotuen määrän on arvioitu olevan 405 miljoonaa euroa vuonna 2023.

Arvoisa puhemies! Pidän selvänä, että pääomien nykyistä kireämpi verotus on otettava hallituksenkin talouspolitiikan keinovalikoimaan. Muuten ihmisten sosiaaliturvan ja palveluiden korjaaminen ja parantaminen, hyvinvoinnin lisääminen, lupausten lunastaminen, osoittautuu mahdottomaksi. — Kiitos, puhemies.

(Puheenvuoro valtion vuoden 2020 talousarvion palautekeskustelussa 17.12.2019. Lähteet: STTK, Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpito, Pertti Honkasen blogi)

 

Hallituksen HX-päätöksen salaus kumottava – kyse miljardien lisäyksestä aiempaan

Puolustusministeriö on salannut Hornetit korvaavien hävittäjien hankintaa eli HX-hanketta koskevia päätöksiä mahdollisesti lain vastaisesti estääkseen julkista keskustelua.

Valtioneuvoston talouspoliittinen ministerivaliokunta oli julkisuudessa olleiden tietojen mukaan päättänyt 1.10. puoltaa tarkennetun tarjouspyynnön lähettämistä viidelle HX-tarjoajalle. Ministerivaliokunta puolsi samalla hankintahinnan nostamista 10 miljardiin, vaikka sekä voimassa oleva puolustuspoliittinen selonteko (2017), että hallitusohjelma lähtevät 7-10 miljardin hintahaarukasta.

– Ministerivaliokunnan asiakirjat on nyt puolustusministeriön päätöksellä salattu, sanoo salauspäätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen kuluneella viikolla valittanut vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho. Yrttiaho esitti asiakirjoista tuoreeltaan lokakuussa tietopyynnön, jonka käsittely alkoi valtiovarainministeriössä ja siirrettiin sitten puolustusministeriöön, joka lopulta salasi asiakirjat. Osa asiakirjoista luovutettiin ei-julkisina eli niiden julkinen käyttö ja luovuttaminen kiellettiin. Luovutetuista asiakirjoista voi päätellä, että kokonaan salassa pidettäviksi jäivät asiakirjojen sisältämät taloudelliset tiedot.

Puolustusministeriö on päätöksessään vedonnut mm. asian keskeneräisyyteen. HX-hanke on ulko- ja turvallisuuspoliittisesti sekä kansantaloudellisesti kuitenkin niin merkittävä, että siihen liittyvän päätöksenteon tulisi olla eduskunnan käsissä ja täysin avointa.

– Olennaisten tietojen salaaminen loukkaa perustuslaissa turvattua kansanedustajan laajaa tiedonsaantioikeutta. Jäsenyyteni talousvaliokunnassa vahvistaa tätä oikeutta, Yrttiaho katsoo.

– Kansanedustajan työ HX-hankintaan liittyen käy turhaksi, jos asiat ovat julkisia vasta siinä vaiheessa, kun hankintasopimus on tehty, Yrttiaho huomauttaa.

– Erityisen oudolta salauspäätös näyttää sitä taustaa vasten, että puolustusministeri Antti Kaikkonen ja puolustusministeriön virkamiehet, kuten ohjelmajohtaja Puranen, ovat tuoneet julki ja kommentoineet nyt salattuja asioita – kuten uutta hankintahintaa – useissa tiedotusvälineissä lokakuussa heti ministerivaliokunnan kokouksen jälkeen, Yrttiaho sanoo.

– Onko ministerillä ja virkamiehillä yksinoikeus julkiseen keskusteluun tässä asiassa, hän kysyy.

– Miten ylipäätään on mahdollista, että tällainen miljardiluokan muutos aiempiin eduskunnan päätöksiin tehdään ilman eduskunnan tai edes valtioneuvoston yleisistunnon päätöstä ja asiakirjat vielä kaiken lisäksi salataan, Yrttiaho jatkaa. Hän on hakenut Helsingin hallinto-oikeudelta ratkaisua, jolla kaikki asiaan liittyvät asiakirjat luovutettaisiin ja niiden julkinen käyttö mahdollistettaisiin.

– Ei voi olla niin, että vapaa kansalaiskeskustelu HX-hankkeesta vaiennetaan ja keskustelua voi käydä vain puolustushallinnon sanelun pohjalta, Yrttiaho toteaa.

(Lehdistötiedote 13.12.2019.)

Helsingin hallinto-oikeus on vastaanottanut kansanedustaja Yrttiahon valituksen ja pyytänyt puolustusministeriön vastinetta 13.1.2020 mennessä.                                    

NATO:n isäntämaasopimus irtisanottava

Arvoisa puhemies!

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten väliseen, puolustusmateriaalialaa koskevaan yhteistyösopimukseen tehdyn liitesopimuksen Suomen,Norjan ja Ruotsin hallitusten välisestä huoltovarmuudesta. Valtiosopimustasoinen pohjoismainen huoltovarmuusliite allekirjoitettiin puolustusministerikokouksessa Visbyssä huhtikuussa 2019.

Liitteessä sovitaan huoltovarmuuden järjestelyistä sekä siitä, miten ja
millä edellytyksillä osapuolet voivat pyytää ja saada huoltovarmuudellista tukea toisiltaan. Sopimus on osa pohjoismaisen puolustusyhteistyön edistämistä. Nyt tämä sopimus on siis asianmukaisesti tulossa eduskunnan käsittelyyn.

Arvoisa puhemies!

Näin ei ole menetelty aiemmissa ja monin verroin suuremmissa puolustusyhteistyötä koskevissa sopimuksissa. Näin itsenäisyyspäivän alla on syytä nostaa esille niin sanottu Nato-isäntämaasopimus, joka solmittiin syksyllä 2014 Walesin Natohuippukokouksen yhteydessä. Sen allekirjoitti silloin puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg, mutta sopimusta ei koskaan tuotu eduskunnan hyväksyttäväksi. [Markus Mustajärven välihuuto] Virallinen tulkinta on kai ollut, että kyse ei olisi valtiosopimuksesta vaan yhteisymmärryspöytäkirjasta. Kuitenkin Ruotsissa tämä sama sopimus vietiin valtiopäivien käsittelyyn ja hyväksyttäväksi. Ruotsi oli lisäksi liittänyt siihen varaumia. Valtiopäivillä vasemmistopuolue ja ruotsidemokraatit vastustivat sopimusta. Suomessa eduskunta ei siis ole päässyt asiaa käsittelemään.

Tosiasiassa isäntämaasopimuksessa on kyse valtiosopimuksesta. Sen paljastaa sopimuksen sisältö, joka on nyt tätä käsittelyssä olevaa pohjoismaista valtiosopimusta huomattavasti raskaammin Suomea puolustusasioissa sitova ja maan kansainväliseen asemaan vaikuttava. Sanoisin, että isäntämaasopimus voi jopa käytännössä rajata Suomen itsenäisyyttä ja suvereenisuutta. Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti se on joka tapauksessa Suomen etujen vastainen. Sopimuksen mukaan Naton sotilaalliseen toimintaan isäntämaassa voi kuulua sotilaallinen toiminta, ”taistelun tai sotilaallisen toimen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan torjuntatoimen toteuttaminen, myös hyökkäys, siirtyminen, huolto ja taisteluharjoitukset”. Nato tai sen jäsenmaa, joka mitä ilmeisimmin on tässä tapauksessa Yhdysvallat, voi isäntämaasopimuksen nojalla myös
saada Suomesta sotilastukikohtia näille edellä mainituille sotilaallisille toimille. Nämä tukikohdat Suomi rakentaa, rahoittaa ja varaa vieraan vallan käyttöön.

Arvoisa puhemies!

Jos nyt käsittelyssä oleva pohjoismainen huoltovarmuussopimus tuodaan valtiosopimuksena eduskunnan käsittelyyn, miksi isäntämaasopimusta ei ole tuotu? Päätösvalta isäntämaasopimuksen suhteen jätettiin puolustushallinnolle, armeijalle, kenraaleille. Samaan tapaan on toimittu Hornetit korvaavassa HX-hankkeessa. Pyysin nähtäväkseni talouspoliittisen ministerivaliokunnan 1.10. pöytäkirjan, jossa oli puollettu HX-hankkeen tosiasiallista hinnankorotusta 10 miljardiin euroon hallitusohjelman ja puolustuspoliittisen selonteon vastaisesti — tästähän puolustusministeri Kaikkonen on tehnyt eduskunnalle suullista selkoa. En näitä asiakirjoja saanut, vaan ne salattiin puolustushallinnon päätöksellä.

Arvoisa puhemies!

Vasemmistoliitto on marraskuussa puoluekokouksessaan hyväksynyt tavoiteohjelmaansa tavoitteen, jonka mukaan Suomen tulisi irrottautua isäntämaasopimuksesta. Kyseisen sopimuksen irtisanomisaika on 6 kuukautta.

Arvoisa puhemies!

Viedäänkö Suomea nyt oikealle vai vasemmalle? Jos viedään vasemmalle, tulee puolustusasioissa menettelytapojen ja myös linjan muuttua. Isäntämaasopimus ja HX-hanke tulee saattaa eduskunnan avoimeen käsittelyyn. — Kiitos.

Täysistuntopuheenvuoro 3.12.2019.

Oikealle vai vasemmalle?

20191203_140239Rinne jätti eronpyyntönsä. Viedäänkö Suomea nyt oikealle vai vasemmalle? Todennäköisesti ja valitettavasti oikealle. Melko helposti ja vähäisin perustein sai keskusta kaadettua pääministeri Rinteen. Mukana oli tietysti elinkeinoelämän ja työnantajien vankka tuki, jota hallituskateellinen kokoomus osaltaan masinoi. Oikeistolaisen median tehtäväksi jäi huolehtia siitä, että kohun mekaniikka pelasi. Ja sehän pelasi kuin rasvattu. Asioista ja niiden mittasuhteista viis.

Ehkä vielä muutama viikko sitten olisi ehtinyt kurssin korjata. Se olisi vaatinut kovia ratkaisuja: Postin hallituksen erottamista ja valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston tuuletuksen aloittamista. Nyt nämäkin tahot olivat lausunnoillaan kaatamassa Rinnettä, mikä on varsin härskiä, mutta kertoo siitä kuinka syvällä oikeistovalta valtion rakenteissa on. Rinne näytti pitävän koko ajan kiinni Postin työehtoshoppailun estämisestä, se tässä sekasotkussa on ollut kiistatta arvostettavaa. Sdp:ssäkin piilevä vasemmistopolitiikka antoi miesmuistiin selvimmän merkin olemassaolostaan. Hallitusvasemmistolta kuitenkin loppui voima kesken, jos siis riittävää halua asioihin puuttua olikin. Ammattiliittojen painostustoimet asian työntekijöiden eduksi ratkaisivat.

Kun ottaa huomioon, millaiset yhteiskunnalliset voimat ovat liikkeellä, on peräti todennäköistä, että hallituksen höykytys ja erilaiset kohut jatkuvat. Todennäköisesti pääministerin paikkaa varjelevat demarit varovat tekemisiään entistä enemmän ja keskusta painaa läpi oikeistopolitiikkaa, taustallaan koko suomalainen porvarivalta. Onhan selvää, että kasvaviin voittoihin ja osinkoihin, pääomien keveään verotukseen, aleneviin sotu-maksuihin, laajenevaan matalapalkkasektoriin, työvoiman tarjontaa työmarkkinoilla lisäävään politiikkaan (kuten halpatyövoiman tuontiin ja työttömysturvan leikkauksiin) sekä palkkojen nollalinjaan ja kikyihin tottuneet omistajat ja työnantajat pitävät kiinni ”saavutetuista eduista”. Tietenkin he myös mahdollisuuksien mukaan ajavat niihin laajennuksia. Kaikki otetaan mikä irti lähtee.

Keskustan asema hallituksessa muodostui alunperin liian vahvaksi, eduskunnan voimasuhde ei vaalituloksen perusteella riittänyt muuhun. Tähän turmiolliseen epätasapainoon viittasin mm. heti tuoreeltaan hallitusneuvottelujen päätyttyä ja Kansan Uutisten kesällä julkaisemassa haastattelussa.

Miten vasemmiston vaikutusvalta voisi tässä tilanteessa vahvistua? Jos yhteiskunnallisia voimasuhteita katsoo, oikeastaan vain ammattiliittojen tuella voidaan jotain otetta saada. Voimaa on, ja sitä on nyt näytetty menestyksellä. Ainakin teoriassa voimaa on vielä paljon enemmän. Järjestäytyminen on edelleen hyvällä tasolla, omaisuuttakin olisi ja taistelukestävyys avainaloilla sitä kautta kunnossa.

Nykypolitiikassa tuijotetaan myös gallupeja. Vahvistuminen niissä saattaa parantaa asetelmia. Oman puolueeni kannatuskehityksen suhteen olisi tärkeää huolehtia oman linjan näkyvyydestä, ei jäädä demareiden varjoon. Myös hallituspolitiikalle kriittisiä äänenpainoja pitäisi uskaltaa nostaa julkisuuteen. Tässä mielessä marraskuun puoluekokous antoi ministeriryhmälle ja eduskuntaryhmälle ainakin ulko- ja turvallisuuspolitiikan suhteen hyvää selkänojaa, kun kokous hyväksyi vaatimuksen Naton isäntämaasopimuksen irtisanomisesta. Keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja päätöksenteon avoimuudesta tulee jo puoluekokouspäätöksenkin nojalla nostaa hallituksen pöytään. Pelkään kuitenkin, että liukuma oikealle alkaa vaikuttaa toiseen suuntaan. Käy niin, että hallitus ajautuu tekemään oikeistolaista politiikkaa ja vasemmistopuolueet menettävät siinä samassa kannatustaan – äärioikeiston vahvistuessa.

Postin törkeä tes-päätös tulee perua, vaikka hallitus vaihtamalla

Valtion omistama yhtiö Posti on vaihtanut työntekijöiden työehtosopimuksen aiempaa huomattavasti heikompaan ja halvempaan. Omistajaohjausministeri tai maan hallitus ei toistaiseksi ole ilmaissut vastustavansa tätä Postin hallituksen toimeenpanemaa työsopimusshoppailua.

– Perusongelmaa eli valtionyhtiön törkeää ja yksipuolista päätöstä vaihtaa sopimus yritetään jatkuvasti kiertää. Nyt hallitus on kätilöinyt kokoon työryhmän, vaikka sillä itsellään olisi ratkaisun avaimet, Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho hämmästelee.

– Omistajaohjausministerin ja hallituksen tulee lopettaa kiertely ja puuttua perusasiaan: ministerin tulee edellyttää Postin hallitukselta, että se peruu päätöksensä työehtosopimuksen vaihtamisesta, Yrttiaho vaatii.

– Yhtiön hallituksen ohi ei ministeri asiaa voi päättää, mutta hallitus voidaan vaihtaa. Näin tulee toimia, jos päätös ei muutu. Tätä ovat postilaisetkin vaatineet, Yrttiaho sanoo.

Työsopimusshoppailu on aina tuomittavaa, mutta erityisen tuomittavaa se on valtion ja kuntien omistamissa yhtiöissä. Käytäntö on yleistymässä ja julkiset työnantajat avaavat nyt latua. Esimerkiksi Turussa kaupungin omistama kiinteistö- ja ruokapalveluista vastaava Arkea Oy on päättänyt vaihtaa yli 1000 työntekijän sopimuksen heikompaan ja leikata näin palkkoja jopa 30 %. Työntekijät taistelevat nyt Turussakin työehtojensa heikentämistä vastaan. Valtakunnan tasolla Postia seuraavat pian muut valtionyhtiöt mm. VR, Finnair, Arctia.

– Julkinen valta tekee toiminnallaan sopimusshoppailusta hyväksyttävää myös yksityisissä yrityksissä. Palkat ja työehdot, mutta myös työntekijöiden neuvotteluasema työmarkkinoilla (mm. sopimusten yleissitovuus) heikkenevät rajusti.

– Maan hallituksen tulee paitsi peruuttaa Postin hallituksen päätös, myös omistajapolitiikassaan yksiselitteisesti kieltää työsopimusshoppailu. Omistajaohjauksen tulee olla nykyistä tiukemmin vastaavan ministerin ja hallituksen vastuulla. Eduskunnan valtaa tulee lisätä. Nykyinen järjestelmä näyttää mahdollistavan jopa sen, että keskeiset poliitikot pakenevat vastuuta omistajaohjausyksikön virkamiesten selän taakse, Yrttiaho sanoo.

– Valtionyhtiöiden ja kuntayhtiöiden sopimusshoppailun taustalla on pitkään jatkunut julkisten toimintojen yhtiöittäminen ja toiminnan alistaminen markkinakilpailulle. Se on oikeistopolitiikkaa, jolla yhteiskunnalle tärkeitä toimintoja ajetaan lopulta yksityiseen omistukseen ja yksityisen voitontavoittelun välineiksi. Valtion ja kuntien yhtiöissä yleistyvään tes-shoppailuun ei saada pysyvää ratkaisua ennen kuin tämä suunta muutetaan, muistuttaa kansanedustaja Johannes Yrttiaho.

(Lehdistötiedote 21.11.2019)

 

Turun ”vetovoimainvestoinnit” syy leikkauksiin

leikkausohjelma_11.11.2019_rajattu

Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi marraskuun kokouksessaan 59 miljoonan euron leikkausohjelman osana vuoden 2020 talousarviota. Vasemmistoliitto vastusti, mutta kokoomuksen taitavasti junailema leikkaus- ja yksityistämispolitiikka sai valtuutettujen tuen äänin 54-11, 1 tyhjä (äänestyskartta ohessa). Leikkauksia tehdään, koska varaudutaan tulevaan velanottoon. Velkaa taas otetaan, koska kokoomus, vihreät ja sdp haluavat toteuttaa rahaa nieleviä suuria rakennushankkeita. Kyse on Keskustan kehittämisen ja Itäharjun tiedepuiston kärkihankkeiden sisältämistä isoista rakennusprojekteista: kauppatori, uusi konserttitalo, ratapihan elämyskeskus, Itäharjun kansirakenne, raitiotie.

Leikkauksilla lisätään velanottovaraa

Massiivisiin ”vetovoimainvestointeihin” kytketään tiiviisti yksityistä asuntorakentamista. Periaate on, että kaupunki maksaa ”vetovoimainvestoinnit” julkisista varoista ja yksityinen pääoma tekee varsinaiset voitot siinä rinnalla asuntorakantemisella. Toteutuneita, tai melkein toteutuneita, esimerkkejä tällaisista hankkeista on jo: Kakolan uudelle asuntoalueelle johtava funikulaari (joka toisinaan toimii!) ja Fabriikin asuntoalueen ydinkeskustaan yhdistävä  Logomon-silta (mikäli se joskus valmistuu). Tulevina vuosina on siis luvassa lisää vastaavia hankkeita, mutta mittakaava on moninkertainen. Kyse on satojen miljoonien projekteista, joista tavallinen turkulainen ei hyödy juuri ollenkaan. Oikeastaan käy päin vastoin, sillä rahat näihin kaivetaan palveluista leikkaamalla ja palveluita yksityistämällä. Leikkauslistalla törkeimmästä päästä ovat vanhustenhuollon 15 miljoonan säästöt (kun tarvittaisiin 15 miljoonaa lisää!) ja lasten varhaiskasvatuksen yksityistämistavoitteen nosto 40 prosenttiin. Vielä kymmenen vuotta sitten yksityisen varhaiskasvatuksen osuus oli alle 20 prosenttia kaikista varhaiskasvatuspalveluista. Terveyskeskuksista leikataan miljoona, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja korotetaan 700 000 eurolla, opetuksesta leikataan eri tavoin useita miljoonia. Näin siis tehdään käyttötalouteen tilaa maksaa tulevaisuudessa otettavaa velkaa.

Leikkaukset eivät kohdistu kaupunginjohtajan toimialalle eli keskushallintoon, jossa sallitaan melkein 12 prosentin kustannusten nousu ensi vuonna. Rahaa palaa noin 15 miljoonaa enemmän kuin viimeksi valmistuneessa tilinpäätöksessä 2018 – muun muassa 5,2 miljoonaa aiempaa enemmän yllämainittuihin kärkihankkeisiin. Tätä rahaa ei vielä edes käytetä rakentamiseen, vaan kärkihankkeiden käyttömenoihin: hankehenkilökunnan palkkoihin ja konsulttioimeksiantoihin, yltiöpäisten ”vetovoimainvestointien” valmisteluun.

Kasvuohjelmasta pormestarisopimukseen

Kokoomuksen gryndereille käärimä paketti on ison askelen lähempänä toteutua. Ryhmänjohtaja Olli Manni myhäilikin valtuustossa varsin leveästi. Lähes 60 miljoonan leikkauslistaa oli kokoomuksen tarvinnut ns. neuvotteluissa muuttaa vain 0,6 miljoonan verran, ja olipa listalle saatu nostettua pohjaesitykseen nähden uusia leikkauksiakin neuvottelujen kuluessa, kuten mainittu terveyskeskusten miljoonan leikkaus ja opetuksen leikkausten kiristys.

Tuoreessa muistissa pitäisi vielä olla vuoden takaiset  puolueiden kariutuneet kasvuohjelmaneuvottelut, joilla maaperää pehmitettiin leikkausten hyväksymiselle ja Turku-sopimuksen paluulle. Silloin tosin vielä puhuttiin avoimesti nimenomaan suurten investointien vaatimista leikkauksista. Nyt hyväksytystä leikkauslistasta tämä puoli oli kokonaan häivytetty. Enää ei puhuttu kasvuohjelmasta, leikkausten perusteleminen tarpeettomilla suurinvestoinneilla oli osoittautunut toimimattomaksi taktiikaksi. Nyt käytettiin hyväksi talouden alijäämäennustetta, joka mm. verotuloennusteisiin sisältyvän poikkeuksellisen suuren epävarmuuden vuoksi ei ole todellinen. Verokorttiuudistus on aiheuttanut kunnallisverojen kertymävajeen, joka on ohimenevä, mutta sotkee luotettavan ennustamisen.

Hyötyjinä kokoomuksen taustaryhmät

Entinen kaupunginjohtaja Aleksi Randell on nykytoimessaan Rakennusteollisuuden toimitusjohtajana varmasti hänkin tyytyväinen. Homma sujuu, kuten ”pojat” ovat jo vuosia sitten suunnitelleet. Turun omistamat sairaalakiinteistötkin saatiin myytyä ja ruotsalaissijoittaja Hemsö ostettua sillä kaupalla mukaan Itäharjun kehittämiseen. Valtuuston hyväksymällä leikkauslistalla sitoutettiin puoluekenttää tulevien rakennushankkeiden vaatimaan talouskuriin. Sama sitouttava tarkoitus oli myös lokakuussa tehdyllä päätöksellä pormestarimalliin siirtymisestä, jota vasemmalla vastustimme. Pormestarisopimuksen pohjustaminen ja ensi vaalien jälkeen aukeavien rahakkaiden kokoaikaisten poliittisten luottamustehtävien jakaminen on jo kulisseissa käynnissä. Seuraava 2021 keväällä valittava valtuusto tulee tekemään päätöksiä niistä suurhankkkeista, joihin varautumiseksi leikkaukset nyt käynnistettiin.

Kokoomus on Turussa todellakin onnistunut tavoitteissaan kasata enemmän niille, joilla jo paljon on. Tuoreet tiedot kertovat, että asuntojen vuokrat Turussa ovat kovassa kasvussa. Ne seuraavat asuntojen hintojen nousua. Se taas on seurausta todella tiiviistä, viheralueita nakertavasta yksityisestä asuntorakentamisesta. Kaavoituksella on jo pitkään ohjattu ”täydennysrakentamaan” keskustaa ja sen reuna-alueita, mutta kärkihankkeisiin sisältyvien julkisten suurinvestointien myötä tämäkin kehitys saa täysin uudet mittaushteet. Kaupunkirakenteen tiivistämisestä on Turussa tullut ekologinen perustelu silkalle kiinteistöjen arvon nostatukselle. Näin kokoomuksen taustaryhmien etujen mukainen politiikka on saatu maistumaan mainiosti myös vihreille.

Tampereellakin sikäläiset yltiöinvestoinnit jouduttiin rahoittamaan palveluleikkauksilla. Siellä pantiin ensin investoinnit käyntiin ja tuotiin valtuustolle sitten noin 40 miljoonan leikkauslista. Turussa leikataan ”etupainotteisesti”. Tällainen politiikkaa hyödyttää harvoja. Hyötyjiä ovat rakennusliikkeet, yksityiset varhaiskasvatus- ja sotepalveluyritykset sekä ne hyvin toimeentulevat turkulaiset, jotka vain harvakseltaan turvautuvat julkisiin palveluihin, joille julkisten palveluiden käyttö ei ole arkinen välttämättömyys, vaan valintakysymys. He voivat kompensoida palvelujen heikkenemisen ns. ”omasta pussista”.

Mihin työeläkerahastoja tosiasiassa kerätään?

Arvoisa puhemies,

Kannatan tätä lakialoitetta työeläkkeiden taitetun indeksin kumoamiseksi ja puoliväli-indeksin toteuttamiseksi ja olen aloitteen allekirjoittanut. On kiinnostavaa pohtia, miksi oikeastaan näitä varoja kerätään tuollaisia valtavia summia noihin rahastoihin, kun tarkoituksena ei näytä olevan niiden tai edes niiden tuottojen käyttäminen eläkeläisten hyväksi.  Keksin äkkiä kolme syytä:

Ensinnäkin Emu-kriteerit. Eläkerahastojen ylijäämähän otetaan huomioon, kun Suomen julkisen talouden tilaa tarkkaillaan niin sanottujen Emu-kriteerien valossa, ja eläkerahastojen ylijäämäisyys on eduksi, kun näitä kriteerejä sovelletaan. Se voi osittain tai kokonaan kumota valtiontalouden tai kuntien talouden alijäämäisyyden.

Toinen syy on se tosiasia, että vuosituhannen vaihteesta alkaen eläkerahoja on alettu riskisijoittaa yhä enemmän, ja näissä olosuhteissa varmasti näiden rahastojen kerryttäminen on yksi tapa suojautua näiltä riskeiltä. Tietysti tämä on kyseenalaista kehitystä.

Kolmas ja tärkein on tietysti se, että tämän sijoitusvarallisuuden hallinnoijat käyttävät valtavan suurta taloudellista valtaa tässä yhteiskunnassa, ja jos sen rahakasan päälle on päässyt istumaan, niin eihän siitä helposti irti päästä.

Kiitos!

Lähetekeskustelu lakialoitteesta työeläkeindeksin muuttamiseksi taitetusta indeksistä puoliväli-indeksiksi, eduskunnan täysistunto 24.10.2019.

Työeläkkeiden puoliväli-indeksiin on varaa

Arvoisa puhemies,

Eläkeläisten reaaliset tulot ovat alentuneet viime vuosina yleisesti. Syynä ovat kansaneläkkeen leikkaus, vuosien 2015 ja 2017 indeksileikkaukset sekä 2018 ja 2019 indeksijäädytykset. Näitä heikennyksiä hallitus on nyt luvannut kompensoida. Pitkäaikaisin ja perusteellisin eläketurvan heikentäjä on ollut työeläkkeiden niin sanottu taitettu indeksi. Sen muuttaminen takaisin puoliväli-indeksiksi parantaisi eläkeläisteen reaalisia tuloja ja vähentäisi eläkeläisten köyhyyttä tehokkaasti, kuten käsittelyssä olevassa aloitteessa esitetään ja hyvin perustellaan. Eläkkeiden parantamiseen olisi kyllä varaa. Se on täällä useassa puheenvuorossa jo todistettu.

Työeläkejärjestelmää perustettaessa 1962 eläkkeet sidottiin palkkakehitykseen 100 prosenttisesti. Vuodesta 1977 käytössä olleessa niin sanotussa puoliväli-indeksissä sekä ansio- että hintakehityksen painotus oli 50 prosenttia. Puoliväli-indeksiä sovellettiin eläkkeiden tarkistuksiin, kunnes vuonna 1995 Lipposen I hallitus ensitöikseen leikkasi tai ”taittoi” työeläkeindeksin siten, että palkkataso vaikuttaa eläkkeiden vuotuisiin indeksitarkistuksiin enää 20 prosentin verran. Tämä merkitsi eläkkeiden jälkeen jäämistä ansiotasosta, eläkeläisten pienituloisuuden ja suoranaisen köyhyyden kasvua.

Julkisessa keskustelussa väitetään usein, että eläkeindeksin korjaaminen aloitteessa esitetyllä tavalla vääristäisi eläkeläisten keskinäistä tulonjakoa ja kasvattaisi tuloeroja. Väite on tässä yhteydessä siitä erikoinen, että työeläkeindeksissä on kuitenkin kyse nimenomaan työssä olevien ja eläkeläisten välisestä tulonjaosta, sen tasaamisesta puoliväli-indeksillä. Juuri sillä on eläkeläisen toimeentulon kannalta merkitystä. Ansiosidonnaisen työeläkkeen on tarkoitus turvata ansaittu tulotaso eläkkeellä oloaikana. Korvaustasoksi on asetettu 60 prosenttia. Taitettu indeksi heikentää kuitenkin eläkkeitä niin, että korvaustaso laskee noin 20 vuoden eläkkeellä oloajan kuluessa 40 prosenttiin ansaitusta keskipalkasta.

Tulonjakoon, tuloeroihin voidaan ja tulee puuttua useilla keinoilla mm. kansaeläkkeiden ja takuueläkkeen korotuksilla, oikeudenmukaisilla veroratkaisuilla jne. Tässä ed. Kiljusen lakialoitteessa esitetään työeläkkeiden vuosittaisen korotusvaran suorittamista 2/3 osuudelta kaikille saman suuruisena euromääräisenä korotuksena ja 1/3 osuudelta prosenttikorotuksena. Esitetty malli tasaa osaltaan eläkeläisten välistä tulonjakoa.

Mutta arvoisa puhemies,

Ennen kaikkea aloitteessa esitetty puoliväli-indeksin palauttaminen kasvattaisi eläkkeiden ostovoimaa, vähentäisi eläkeläisten köyhyyttä ja lisäisi myös kotimaista kysyntää. Tällä olisi myös positiivisia vaikutuksia työllisyyteen, julkinen talous vahvistuisi ja koko kansantalous hyötyisi.

[…]

Arvoisa puhemies,

Muistutan vielä, että eläkkeet muodostuvat työntekijän työstä. Jokainen työeläke on tiukasti sidottu työuran pituuteen ja eläkekertymään. Oikeudellisesti ja moraalisesti eläke on työstä eläkkeelle siirtyneen eläkeläisen eläkemaksuilla työssäoloaikanaan maksamaa omaa rahaa. Se on ikään kuin rahastoihin siirrettyä myöhennettyä palkkaa, palkan osa, joka siirretään yhteisellä sopimuksella eläkkeenä maksettavaksi.

Palkoista kerätyillä eläkemaksuilla on katettu järjestelmän koko voimassaolon aikana maksuun tulleet eläkkeet lähes täysin. Muutaman viime vuoden aikana myös rahastojen tuottoja on käytetty vähäisessä määrin. Itse rahastoihin ei ole tarvinnut kajota käytännössä lainkaan, ja ne ovat kasvaneet kasvamistaan. 90-luvun puolivälistä rahastot ovat kuusinkertaistuneet ja nyt ne ovat ennätysmäiset yli 200 miljardia euroa. Rahastot ovat reilussa kahdessakymmenessä vuodessa miltei kuusinkertaistuneet, kun eläkemenot ovat vain kaksinkertaistuneet.

Työntekijät maksavat eläkemaksua keskimäärin 7,05 prosentin ja työnantajat 17,75 prosentin mukaan. Vuoteen 1992 asti työeläkemaksuja maksoivat vain työnantajat. Vaikka työnantajien osuus on suurempi kuin palkansaajien, on muistettava, että eläkkeet ovat osa työllä luotua arvonlisäystä, kiteytynyttä työtä, maksoi ne muodollisesti työntekijä tai työnantaja. Myöskään se, että osa eläkkeistä voidaan maksaa eläkerahastoista tai rahastojen tuotosta, ei muuta tätä perusasiaa. Rahastoista tai niiden tuotosta eläkkeisiin siirretty arvo on osa työllä luotua kansantalouden arvonlisäystä, joskin nykytilanteessa tämä arvonlisäysprosessi rahastojen tuottojen osalta jo varsin globaali, siis rahastojen sijoitukset valtaosin ulkomailla, jo 70 prosenttia.

Näyttää siltä, että työnantajat ovat halukkaita edelleen vähentämään maksuvastuutaan eläkkeistä. Sitä täällä edellä kokoomusedustajien puheenvuorotkin heijastelivat. Pitää muistaa, että työeläkejärjestelmästä on säästetty muutenkin kuin taitetulla indeksillä. Alkavia eläkkeitä pienentää vuosittain kasvava elinaikakerroin vuodesta 2010 lähtien, esimerkiksi vuonna 2030 arviolta jo lähes 10 prosenttia. Vuonna 2017 voimaan tulleessa eläkeuudistuksessa korotetaan eläkeikää ja pienennetään vanhempien ikäluokkien eläkekarttumia. Varhaiseläkkeitä on karsittu tai niiden ehtoja on tiukennettu ja esimerkiksi työttömyyseläke on lakkautettu kokonaan. Säästetty siis on, mutta onhan se niin, että nämä työllä luodut eläkevarat kuuluvat sen työn tekijöille!

[…]

Arvoisa puhemies,

On kiinnostavaa pohtia, miksi oikeastaan näitä varoja kerätään tuollaisia valtavia summia noihin rahastoihin, kun tarkoituksena ei näytä olevan niiden tai edes niiden tuottojen käyttäminen eläkeläisten hyväksi.  Keksin äkkiä kolme syytä:

Ensinnäkin Emu-kriteerit. Eläkerahastojen ylijäämähän otetaan huomioon, kun Suomen julkisen talouden tilaa tarkkaillaan niin sanottujen Emu-kriteerien valossa, ja eläkerahastojen ylijäämäisyys on eduksi, kun näitä kriteerejä sovelletaan. Se voi osittain tai kokonaan kumota valtiontalouden tai kuntien talouden alijäämäisyyden.

Toinen syy on se tosiasia, että vuosituhannen vaihteesta alkaen eläkerahoja on alettu riskisijoittaa yhä enemmän, ja näissä olosuhteissa varmasti näiden rahastojen kerryttäminen on yksi tapa suojautua näiltä riskeiltä. Tietysti tämä on kyseenalaista kehitystä.

Kolmas ja tärkein on tietysti se, että tämän sijoitusvarallisuuden hallinnoijat käyttävät valtavan suurta taloudellista valtaa tässä yhteiskunnassa, ja jos sen rahakasan päälle on päässyt istumaan, niin eihän siitä helposti irti päästä.

Lähetekeskustelu lakialoitteesta työeläkeindeksin muuttamiseksi taitetusta indeksistä puoliväli-indeksiksi, eduskunnan täysistunto 24.10.2019.

Pormestari ei lisää kuntalaisten valtaa

Keskustelussa esiintyy jatkuvasti virheellinen väite, että pormestarimalli lisäisi kuntalaisten valtaa. Kuntalaiset muka saisivat päättää pormestarista. Näinhän asia ei ole. Lain mukaan valtuusto valitsee pormestarin. Näin menetellään myös kaupunginjohtajan valinnassa. Puolueet voivat toki tehdä poliittisen sopimuksen, jossa pormestariehdokkaat asetetaan ennen vaaleja. Sopimus pitää, jos pitää. Tässä tapauksessa vaalikamppailun keskittyminen pormestariehdokkaiden ympärille olisi kuitenkin omiaan vähentämään kansan valtaa. Vaalikeskustelu keskittyisi henkilöihin, asiat jäisivät taka-alalle. Näin kävi mm. Helsingissä viime kuntavaaleissa.

Valintatavan sijasta huomio tulisi kohdistaa vallan jakautumiseen ja käytännön johtamiseen. Kaupunginjohtaja johtaa kaupunkia kaupunginhallituksen alaisuudessa. Pormestari johtaa kaupunkia hallituksen puheenjohtajan asemasta. Kaupunginjohtaja on virkamies, joka esittelee asiat, muttei päätä. Virkavalta ja poliittinen valta on erotettu. Pormestari sen sijaan voi esitellä asiat ja osallistua samalla päätöksentekoon. Tämä tekee pormestarista todella vahvan vallankäyttäjän, paljon vahvemman kuin kaupunginjohtaja. Valta keskittyy ja järjestelmä on erittäin altis hyvä veli -verkostojen vaikutusvallalle ja korruptiolle.

Pormestarimalli on rahan tuhlausta. Se tarkoittaisi käytännössä ylimmän johdon kaksinkertaistamista. Virkamiesjohto saisi rinnalleen poliitikkojohtajat eli pormestarin ja apulaispormestarit. Tästä seuraa uusia kustannuksia, alustavan arvion mukaan 390 000 euroa vuodessa. Kustannusarviota on yritetty peitellä.

Apulaispormestarien varsinainen toimivalta on jäämässä kapeaksi. Tehtävästä muodostuu lähinnä puoluepoliittinen suojatyö tai ponnahduslauta ns. merkittävämpiin tehtäviin. Toimialojen päällikkövirkamiehet eli toimialajohtajat ovat edelleen ne todelliset vallan käyttäjät ja vastuunkantajat. Apulaispormestareille kaavailtu 7000-10000 euron kuukausikorvaus onkin vastuuseen nähden aivan ylimitoitettu. Ykköspormestari taas tulee saamaan korvauksen, joka on nykyistä kaupunginjohtajan kuukausipalkkaa suurempi eli reippaasti yli 15000 euroa kuukaudessa.

Keskeinen syy, miksi pormestarijärjestelmää Turkuun nyt ajetaan, on halu saada takaisin pari vuotta sitten lopetettu Turku-sopimus. Kannatusmenetyksen pelossa puoluetroikka kokoomus, vihreät ja sdp ei enää 2017 vaalien jälkeen uskaltanut epäsuosittua sopimusta solmia. Nyt sopimuspolitiikka yritetään tuoda takaisin pormestarijärjestelmän ja siihen liittyvän pormestarisopimuksen avulla.

Johannes Yrttiaho (vas)
kansanedustaja
kaupunginvaltuutettu
Turku

 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 16.10.2019